Tällä viikolla on puhuttu paljon varsinkin ruuan hävikistä. Ryhdyin tuumsta toimeen ja yhden päivän tulos on tämä:

h%C3%A4vikit.jpg  

Puutarhassa ei ole nyt vielä mitään kiireellistä hommaa, kun perennoiden katkomista teen myöhemmin. Siispä tupatöihin. Aloitin keittiön kaappien siivoamisella. Tuossa kuvassa olevat kuivamuonat ovat Knorrin kastikeaineksia lukuunottamatta päiväysvanhoja. En muista, mikä näistä oli ollut sitkeästi hyllyllä pisimpään, kun parasta ennen päiväys oli vuodelta 2015. Laitoin pois.  Kaikki nuo ruoka-aineet olen hankkinut hetken innostuksen vallassa. Olen lukenut ruokaohjeen ja ostanut. Ehkä ruoka ei ole onnistunut tai ei ollut meidän makuun. Syytän tästä hävikistä K-kaupan ruokalehtiä, joiden ohjeiden mukaan pitää hankkia kaikkia kummallisia aineksia. Yhteishyvän ruokalehti oli mun mielestä pitkään tavallisempi, mutta nyt sielläkin tehdään ruokia, jotka vaativat erikoisia jauhoja ja öljyjä ja sokereita, joista en ole kuullutkaan.

Tässä pullossa on hienoa etikkaa, joka sekin on vanhentunut. Sitä kyllä ihmettelin ja sitäkin, että varmaan olen pari lusikallista tarvinnut sitä johonkin kokeiluun. 

etikka.jpg  

Löytyihän kaapista jopa päiväysvanhaa tummaa taloussuklaata. Sitä olen nyt urhoollisesti syönyt pala kerrallaan, vaikka pinta onkin jo vaalennut. Ei olisi lakupussi säilynyt näin kauaa. On kaksi syytä, miksi tuo suklaakin on jäänyt käyttämättä. Jos leivon makeita kakkuja, jatkan syömistä viimeiseen muruun saakka. Jonkin verran on siis itsesuojeluvaistoa. Toinen syy on se, että keittiöhommat eivät ole mun ykkösharrastus, eikä kakkonenkaan.

Miehen sedän vaimo Railalla oli viime viikolla eläkekahvit, jossa sai suut makiaksi. Ei mikään ihme, kun työpaikkana oli meidän palvelukeskuksen keittiö. Raila kiitteli työporukkaa ja sen hyvää yhteishenkeä ja totesi, että on tykännyt työstään, koska on aina tykännyt keittämisestä. Se on hänen juttunsa. Oli tosi hienoa kuulla, että hän on saanut tehdä hänelle oikeaa työtä. Olen näistä työn tuloksista saanut nauttia Koivukaaren palvelukeskuksessa ja Railan oman pöydän ääressä. 

Jos tuumaatte, että miten mun Miehen sedän vaimo jäi nyt eläkkeelle, kun minäkin olen ollut jo hyvän aikaa. Selitys on se, että minä olen porukan vanhin, sitten Miehen setä, mun Mies ja sedän vaimo Raila nuorimpana. Kyllä me kaikki viiden vuoden sisään sovimme!

Niin siitä hävikistä vielä. Paras mun on pysytellä vakioruuissa ja leipomuksissa. Huomenna teen kinkkukiusausta ja lähipäivinä pitäisi tehdä äidin reseptin mukaisia ässiä, jotka ovat kysyttyjä sukupolvesta toiseen.