Syksystä lähtien olen kravannut ja kravannut, käyttänyt lämpöpuhallinta, puukkoa, lastaa ja hiomapaperia ja sekoittanut värejä ja hiertänyt ne pintaan. Tässä tulos:

komuuri%20uusi.jpg  

ja tällainen se oli työn alussa

komuuri%20ennen.jpg  

Tämä pesupöytä on meillä komuuri, jossain komuuti, komuutti ja mikä vielä? Tämäkin on Miehen mumman tuvalta ja ollut käyttämättömänä runsaat 20 vuotta. Mun tehtävänä oli tietenkin pelastaa se ja tuoda kunnostettuna meille.

Oli aikamoinen yllätys, kun oven peiliosasta löytyi tuo erivärinen ootraus. Se on alkuperäinen mutta muun osan olen maalannut alkuperäisen väriseksi, mikä oli vielä näkyvissä komuurin takaseinässä. Maalin resepti: ½ pellavaöljyä, ½ tärpättiä ja loraus Serotiinia kuivikkeena sekä Falunin- ja Italianpunaista väripigmenttiä. Maalia meni vajaa desilitra, kun hiersin sen pintaan. Tuossa kuvassa komuuri on aika kirkkaan punainen mutta se on luonnossa hieman tummempi. Eikä tuo kuvauspaikka ole lopullinen paikka.

Tälläkin mööpelillä on historia. Takaseinään on kirjoitettu Luoma Ylistaro (puusepänverstas), saaja E Uusi-Pohjola, Sydänmaan as. Arvelen, että se on mumman tuvalle ostettu lähinaapurin huutokaupasta. Tuosta henkilöstä kyselen viikon kuluttua Seinäjoen sukumessuilla.

Tätä olinkin kravannut jo muutama vuosi sitten ja jättänyt homman kesken:

tuoli%20kok.jpg  

Päällimmäisten maalien poistamisen jälkeen työ olikin helppo, kun ei tarvinnut tehdä mitään korjauksia. Tähän riitti kevyt maalaus komuurin värillä ja siniset osat koboltinsinisellä. Istuimen etuosan reunat jätin korjaamatta, koska pitäähän vuodet näkyä. Tämä on jatkossa kukkapöytä.

tuoli%20nurkka.jpg  

Tuoli on tehty 178 vuotta sitten. Olisi hienoa tietää, kenen nuo puumerkit ovat, varmaan puusepän. Tämäkin on Miehen mumman tuvalta. Kun tuoli on tehty, Miehen isoisän isoisä Juho Kaarlenpoika on ollut 9 vuotias. Juhon tyttärellä Emilialla oli 15 lasta; kolmet kolmoset. Emilia kuoli 74-vuotiaana.

tuoli%20puumerkki.jpg  

Nyt kunnostan entisöintipiirissä vain noin 100 vuotta vanhaa pöytää.