Vanhassa talossa asuvana liityin Facebookin Pelastetaan vanhat talot! -ryhmään. Lisäsin sinne muutama päivä sitten talostamme "ennen ja jälkeen" kuvan.

vanha%20talo.jpgtalo%20piha.jpg

Olin aivan ällistynyt, kun siitä tuli noin 4300 tykkäystä ja 16 jakoa ja yli 200 kommenttia. Monissa kommenteissa pyydettiin kuvia sisätiloista. 

Te blogini vakiokävijät olette varmaan näitä jo nähneet, mutta tällä sivulla on kätevää näyttää kuvia sisätiloista ryhmäläisille. 

Talo on rakennettu 1906 ja se oli ollut autiona noin 30 vuotta. Talo on mun Miehen mumman syntymäkoti, joka oli ennen meitä jonkin aikaa vieraan omistuksessa. Huudimme talon ja tontin pakkohuutokaupasta. Tämä oli meidän unelmamme ja on edelleen. Meillä on ns. umpipiha eli talon lisäksi isollatontilla on aitta, talli-liiverirakennus, navetta ja puulato. Peruskorjasimme talon 1993-1996 ja pientä laittoahan on koko ajan.

Tupa on noin 60 neliötä ja pidimme sen vanhanhenkisenä

takkanurkka

takkanurkka.jpg  aa%20takka.jpg  

Takan muurasi mun syntymäkodin takkamallilla muurarimestari Heikki Ojanen. Takka oli aikanaan Pauligin Juhlamokka-mainoksessa. Takassa ja hellassa on päivittäin tuli kylmän aikaan.

Tupa oli varsinainen varasto. Oli televisioita, kodinkoneita ja hetekoita. Onneksi silloin ei ollut vielä jätemaksua. Ennen pakkohuutokauppaa omistaja oli myynyt kaiken irtaimiston, paitsi ylisängyn. Vanhoja mööpeleitä olemme saaneet sukulaisilta ja muutaman olemme ostaneet.

ylis%C3%A4nkynurkka.jpg  aa%20ylis%C3%A4n.jpg  

Suunnittelija kippasi ylisängyn vastakkaiseen nurkkaan, jotta saatiin luonnikas keittiönurkka. Pitkät penkit ovat romutavaratalosta, kun alkuperäiset olivat helmasta lahonneet.

Ainut mukavuus oli kaatoallas oven pielessä. 

tupa.jpg  aa%20keitti%C3%B6.jpg   

Keittiö olisi voitu laittaa yhteen kamariin, mutta halusin sen tuvan nurkkaan. Jos se olisi omana tilanaan, istuisimme keittiössä ja iso tupa jäisi vähemmälle käytölle. Tai minä olisin keittiössä ja muu väki tuvassa. Teimme tätä aivan itsellemme ja omien tarpeiden mukaan.

aa%20renki.jpg  

aa%20tupa.jpg

Olen kunnostanut lähes kaikki mööpelit kansalaisopiston entisöintipiirissä. Vain muutama tuoli ja sängyt on ostettu. Ei tänne ikeat eivätkä vepsäläiset oikein istu.

Vieraskamarin keltaiset kalusteet on tehty Vaasan vankilassa v 1928. Tämän talon edellinen isäntäpari antoi ne häälahjaksi tyttärelleen eli Miehen mummalle ja paapalle. Piironki on mun syntymäkodistani.

aa%20vieras.jpg  

Kuisti

Kuistin edessä kasvoi villivattuja, osin kuistin lattian raoistakin. Ikkunat oli rikottu ja lasinsirpaleita sai kerätä sankokaupalla.

aa%20vanhakuisti.jpg  

aa%20kuisti.jpg  

Kuisti pienentyi kun vintille menevät raput käännettiin ja rappusten alle tehtiin vierasvessa ja vaatekomero. Omaan vessaan mennään kodinhoitohuoneen kautta. Sauna ja lämpökeskus ovat navettarakennuksessa.

aa%20vierasvessa.jpg  

Vierasvessan sai tehdä huumorilla. Tosin sielläkin on lähes kaikki vanhaa. Syntymäkotini vinttikamarin tapetti, (ylimääräisiä tapettirulliahan säilytetään vuositolkulla), pojan koulussa tekemä hyllykkö, roskalavalta saatu pieni lavuaari, alaosan "paneeli" yläkerran vessan maton loppu...

Yläkerta

Vanhassa yläkerrassa vain päädyissä olevat kamarit olivat lämmitettyjä. Tuvan päällä olevan kylmän tilan lattian alla oli eristeenä ainakin sammalta ja hiekkaa ja varmaan muutakin moskaa. Löytyi sieltä vihjeen perusteella täysin kunnossa oleva puoliautomaattikivääri Tokarev. Ilmeisesti sotasaalis. Molempien sukulaiset ja ystävät olivat aivan korvaamattomia. He auttoivat tosi paljon tässä remontissa.

aa%20vinttivanha.jpg

Meillä on koko yläkerta lämmin. Tuvan päällinen on varsin sekalainen; edellisen talon kirjahylly, televisio, mun yksi käsityöpöytä, tietsanurkka ja pojanpojan monet leikkipaikat. Ei mikään tyylikäs tila, mutta kätevä. 

aa%20vintti.jpg  

Yläkerrassa on tyttären ja pojan huoneet, kumpikin noin 20 neliötä. Toinen on nykyään yövieraille ja toinen tyttären tavaravarastona. Kun lapset olivat vielä kotona, yläkertaan sopi isokin kaveriporukka.

Rakennusvaiheet albumissa

Otin eri rakenusvaiheista noin 550 valokuvaa ja kirjoitin tekstit albumiin. Myös jokaisesta talkoolaisesta ja työntekijästä otettiin kuvat. Eipä tätä suururakkaa ilman kuvia niin hyvin muistaisi.

Onneksi hokasimme teettää korjaussuunnitelmat asiantuntevalla rakennusmestarilla vaikka Mies itse on rakennusmestari. Saatiin ulkopuolista silmää, joka oli tarpeen. Väri- ja tapettisuunnitelmat teki Ilmajoen korjausrakentamiskeskuksessa työskennellyt arkkitehti. Suunnitelmat maksoivat arviolta vajaat 2% rakennuskustannuksista ja taatusti säästimme heille maksetut markat onnistuneissa hankinnoissa. Olemme taloomme edelleen erittäin tyytyväisiä eikä vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen ole tarvetta uusiin tapetteihin tai väreihin. Ja lähes jokaisella mööpelillä on oma tarinansa kerrottavana.

Ulkorakennukset ja puutarha

Molemmissa oli talon valmistumisen jälkeen runsaasti töitä, mutta se onkin jo eri juttu. 

Tämä on ollut ja on meidän unelmamme. Joskus olemme sanoneet, että meidän kolmas lapsi. Niin paljon olemme tätä yhdessä tehneet. Meidän on hyvä olla täällä.