Mulla ei ole turhia askelia. Huomasin sen aivan äskettäin ja se helpotti kummasti pääknuppia. Ei tuo otsikon aihe sitä tarkoita, että mulla olisi kaikki askeleet tarkkaan harkittuja. Ei tosiaan. 

Käyn päivittäin yläkerrassa monta kertaa ja palaan alas tuumaamaan, miksi menin ylös. Alakerrassa muistan asian ja taas nousen 18 askelmaa. Puutarhassa huomaan, että väärät työkalut tuli otettua kärryyn. Siispä takaisin pihaan hakemaan kuokkaa, haraa ja mitä milloinkin tarvitsen. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuttua kenties?

askeleet-normal.jpg

Tuo helpotus tuli siitä, kun huomasin, että jokainen ylimääräinen rappuaminen ja käveleminen on mulle liikuntaa. Minä kun olen tosi laiska lenkkeilijä varsinkin puutarha-aikaan. Siellä kyykin ja konttaan ja kuljetan kottikärryillä multaa, rikkaruohoja sun muuta. Talvella yritän jonkin verran liikkua. Paljon enemmän pitäisi, että aikanaan saisi terveenä kuolla. Ongelma on vain se, että elämässä on niin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin liikkuminen. 

Poikkeus vahvistaa säännön

Näillä kengillä vältän turhia askelia.

korkkarit-normal.jpg  

Kaupassa nämä kengät pyysivät päästä mun mukaan. Tottelin. Töissä pidin aina korkkareita, tosin en näin korkeakantaisia. Nyt pidän sisällä lähinnä villasukkia! Ja reissuilla aina matalakantaisia kenkiä, viis ulkonäöstä. Mukavuus ennen kaikkea. 

Pariisin matkalla kiipesimme Riemukaaren päälle, lähes 250 raskasta askelta. Kun kotona nousen yläkertaan 14 kertaa, olen jälleen Riemukaaren päällä. Askelissa.