Eilen aamukahvipöydässä tuumin, että mitähän tekis tänä päivänä ulkona. Tupatöitä on aina jemmas, mutta niin hienona aamuna halusin tehdä ulkotöitä. Perennapenkit ja vihannesmaa ovat aika hyvällä mallilla, joten muuta oli mietittävä.

Ehdotin parin pensaan rajaamista tiilillä. Ei käynyt. En tekisi reunusta riittävän tasaiseksi. Mies teki.

Miehen mumman tuvan savupiippu purettiin ja siitä tuli meille hyviä tiiliä, joten Miehellä riittää reunustettavaa.

Seuraavaksi ehdotin, että voisin kärrätä ulkopinosta hellapuita puulatoon. Miehen ilme kertoi, etten osaa tehdä riittävän suoria pinoja. Kyllähän se niin on, että pinoamisessa minä jään toiseksi. 

  

Seuraavaksi Mies ehdotti, että voisin lukea sitä Anna Janssonin dekkaria. En voinut, kun sain sen edellispäivänä luettua. 

No, löytyihän mullekin pikkuhomma.

  

Puutarhapöydän siirtäminen ruohonleikkuun ajaksi on hankala ja raskas homma. Minä lyhyenä ja vielä suht taipuisana sain tehtäväksi ruohon leikkaamisen ruohosaksilla. Ja tässä hommassa olin parempi kuin Mies. Näin itse päättelin.

Loppujen lopuksi molemmat olimme tyytyväisiä sovittuun työnjakoon. 

p.s. Minä osaan laittaa paremmin pyykit narulle.