Tuo otsikko on totta. Maanantaina mulle tehtiin kaihileikkaus, johon olisin voinut mennä vaikka takkikin päällä. Ja leikkauspöytäkin muistutti hammaslääkärin tuolia. Tiesin ennakolta jonkin verran leikkauksen jälkihoidosta ja siksi toivoin, että leikattaisiin molemmat silmät samalla kertaa. Se ei valitettavasti onnistunut, ei vaikka ystävällisesti pyytelin. Hoitaja mittasi silmät ja totesi, että oikea silmä hoidetaan kun siinä oli miinuksia yli kahdeksan. Leikkaus meni hyvin vaikka se kesti hiukan normaalia pidempään, näin he kertoivat. Kun tuntui kipua, lisättiin heti puudutusainetta. Leikkaus, valmistelut, opastus, kahvilla käynti ja matkat kestivät vain nelisen tuntia. 

Mietiskelin, miten näen, kun silmien näkö on niin erilaineen, uudessa silmässä -2,5 ja vanhassa -7,5. Mulla on tallella kaikki silmälasit 70-luvulta lähtien. Kokeillen löysin silmälasit, jotka ovat sopivat uudelle silmälle, metalliset kehykset ja isohkot linssit..

Vanhoista valokuvista katselin, että ne on ollut mulla 40 vuotta sitten. Oli aika hauskaa, kun meidän apteekin tyylikkäällä farmaseutilla oli samanlaiset lasit mutta tälle vuosikymmenelle päivitetyt. Niinhän se on, että muotijutut toistuvat silmälaseissakin.

Onhan se kivaa, kun yhdellä silmällä katsoen näen paljon paremmin ja terävämmin. Se ei ollut kivaa, kun leikkauksen jälkeisenä aamuna kattoin itteäni kylppärin peilistä. Olenhan minä rypyt nähnyt, mutta se että niitä on niin paljon ja tosiruttuja. Siinäpä ovat. 

Leikkauksen jälkeen Mies on tiputellut silmiin tippoja niin ahkerasti, että alkoi jo parin päivän jälkeen kysellä, että koska omaishoitaja saa lomaa. En luvannut lomaa, kun seuraava leikkaus on helmikuun puolella ja sitten alkaa sama ruljanssi.