Kokeilin käyttää iltalehtien tyylistä otsikointia. Tässä tulee varsinainen juttu, kun vaan tietäisin, missä järjestyksessä sen kirjoitan:

Kattoin tänään keskiviikkoaamuna Yle ykkösen koostetta aamuteeveen jutuista. Innostuin kuuntelemaan viisaiden keskustelua Natosta. Kansalaisiltahan on kyselty taas, että haluammeko liittyä Natoon vai ei. Keskustelun päätyttyä huomasin, että hellanpesä oli mustana. Puut olivat palaneet ja lisää en ollut laittanut. Eli Natokeskustelu keskeytti tuvan lämmittämisen.

hella.jpg  

Joku teistä on saattanut turhaan käydä sivuillani, kun tänne ei ole tullut mitään uutta. Ei ole tullut, kun olen ollut vähän huonona. Tätä sanontaa käytän Miehen kanssa vaikka vähän aivastuttaisi.

Vasempaan käteeni, joka on mun oikea käsi, tuli viiltävä kipu vajaa pari viikkoa sitten. En tiedä, tuliko se uudesta kuntosali-innostuksesta, sukkien neulomisesta, pellavapyyhkeen kutomisesta vai monen tunnin tietsalla olosta (sukututkimusta). Vai tekikö nämä kaikki yhdessä nuo oireet. Kipu on jatkunut yötä päivää enkä tiedä, missä ja miten kättä pitäisi. Lääkäri totesi, että kulumaa löytyy sieltä sun täältä ja tarjosi hoidoksi Buranaa. En tyytynyt siihen vaan vaadin paremman särkylääkkeen. Ja sain. 

Fysioterapeuttini sanoi eilen, että hermot ovat jossain paikassa pinteessä. Annetun hoidon lisäksi on vältettävä toistuvia kättä rasittavia liikkeitä. Ei siis kutomista, neulomista, kuntosalia eikä tietokoneella oloa eli näppäilyä ja hiirtä. No, mitä jää? Onneksi on kirjoja. Ja siksi kattelin teeveetäkin. Tällä välttyy, ettei hermot ole pinnalla.

Onneksi kattoin tänään uusintana eilisen Puoli seitsemän-ohjelman. Siellä oli iki-ihana ja sanavalmis Seela Sella, jota katsellessa ja kuunnellessa nauroin ja vetistelinkin. Häntä olisin kuunnellut vaikka kuinka pitkään. Ja onhan se Mikkokin mukava. Lauloi Seelalle hänen mielikappaleensa My way.

Toivottavasti tämä juttu ei vaikuta pahalta valitukselta, se ei ole tarkoitus. Hatuttaahan mua, kun ei pysty tekemään ittelle mieluisia töitä mutta onhan hyvä joskus istuskella laiskana keinutuolissa. Eikä käsisärky estä suunnittelemasta kesäkukkien kylvöä. Pitäiskö mennä Italiaan tai Espanjaan viinirypäleiden polkijaksi? Kädet eivät rasittuisi.

Ihanaa, kun päivät pitenevät. Tarkemmin: ihanaa, kun valoisa aika pitenee. Päiväthän on aina saman pituiset. Ja onneksi multa ei kysytty, haluanko Natoon. En tiedä, haluanko. Tiedän vain sen, etten tiedä asiasta riittävästi, että mielipiteelläni olisi jotain pohjaa. Eihän sinne mennä tai olla menemättä tunteen pohjalla. Tietoa tarvitaan.