Ja taas on se yö, kun pitäisi siirtää kelloja toisiin huoneisiin tai seinille, niinkuin joku viisas on huomannut. Minä ainakaan en tartte tuota kellojen siirtoa, kun kello ei ole enää ranteessa ja kännykkä kelloineen jatkuvasti kateissa. Kaupassakin pitää naapurilta kysyä, mikä päivä on menossa, jotta tietää onko tuotteen viimeinen päivä lähellä.

aa%20kello.jpg  

Ajattelimmekin tänä syksynä  jättää kellot siirtämättä ja siirrämme sen tunnin jemmaan. Otamme sen sitten käyttöön, kun tulee oikein tarvis. Onhan se yks lysti, herätäänkö aamulla seitsemältä vai kahdeksalta. Tai aikaisemmin tai myöhemmin. Tuosta kellosta olenkin jo kertonut aikaisemmin. Sen on Miehen isoäidin isoisä antanut joskus 1930-luvun loppupuolella Mieheni isälle. Nyt se on meidän tuvan seinällä raksuttamassa.

Oli pakko laittaa kuvaan myös tuo kaktus, kun sain vihdoinkin sen kukkimaan. Oli koko kesän ulkona lähes heitteillä. Kun ei ollut sopivaa kukkapöytää, laitoin Välskärin kertomusten 2- ja 3- osat kukkahyllyksi. Eka osaa alan lukea lähiaikoina. Ja kun pojanpoika tulee käymään, pöllö sanoo aina Hu-huu.