Teimme ensimmäisen etelän matkan 25 vuotta sitten Lanzarotelle ja pitihän sieltä tuoda tuliaisia. Pyyhkeitä!

lanzarote.jpg  

Onhan sitä käytetty, mutta oli aika hullua tuoda niin paljon tilaa vieviä tuliaisia. Ja vielä suvullekin. Etelän matkat jäivät, kun auringossa ei ole kiva olla puhumattakaan, että siellä grillais ihoaan. Mun rusketusprosessi menee nopeutettuna seuraavasti: pohjana valkoinen iho, ensimmäisen päivän jälkeen punainen, toisena päivänä valkoinen, kun iho kesii ja kolmantena taas alkuperäinen valkoinen. 

Nyt matkakohteina ovat omatoimimatkat Euroopan pääkaupunkeihin, joissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa ja välillä seikkailuakin. Ja matkamuistot ovat pienentyneet ja vähentyneet. Reissun ensimmäisenä päivänä ostamme pienen posliinisen sormustimen, jossa on kyseisen kaupungin nimi tai siellä oleva tunnettu paikka. Emmekä pahemmin valikoi vaan ostamme ensimmäisen näkemämme sormustimen.

sormustin.jpg  

Meillä on nyt nelisenkymmentä sormustinta, joista lapset ovat tuoneet muutaman. Ei me näin monessa kaupungissa toki ole käyneet. Yhdestä kaupungista voimme ostaa useamman sormustimen, jos siellä on tosi kuuluisa matkakohde, kuten Eiffel-torni ja Versailles. Tähän pieneen rosoiseen uusvanhaan kaappiin pitää Mieheltä tilata pikapuoliin lisää hyllyjä.

sormustimet.jpg 

Miksi buonasera?

Nyt on haaveena, että hakisimme ensi kesänä Roomasta sormustimen. Olis mukava osata muutakin kuin Si, si (onkohan italiaa?). Niinpä ilmoittauduin Italiaa matkailijoille kansalaisopiston piiriin. Tässähän ei ole mitään järkeä. Jos olisin järkevä, menisin englannin piiriin, koska sille olisi käyttöä. Pitkän saksan ja iltalukion superlyhyen englannin jälkeen kielitaito on surkea. Tästä todiste: Heathrown lentokentän kioskilla asioidessani myyjä kysyi, mistä maasta olen. Aksenttini oli kuulemma niin erikoinen. Mutta ymmärretyksi tulin. Saksan ja ruåttin taitoja vois täydentää ja viron kieltä alkeita edemmäksi.

Pitääköhän opetella kurssilla kysymään italiaksi, että onko teillä sormustinta?