Kävimme Seinäjoen asuntomessuilla toisenkin kerran vaikkei aiota mitään enää rakentaa. Tälläkin kertaa kävi niin, että loppuvaiheessa ei silmät ja pää ottanut oikein enää mitään vastaan. Oli niin paljon katsottavaa. No, kamera auttoi. Rakennuslehti ei varmaan kertoisi messuista näitä juttuja. Mulla kun oli hieman eri näkökulma.
Kaupunkilaiset olivat valinneet polkupyörän bussikuljetuksen sijaan. Monilla olikin varmaan lyhyempi matka messupaikalle kuin viralliselle pysäköintialueelle.
Siivooja-minä tykkäsin tästä vessasta.
Yhden talon työhuone. Ostin aikanaan saman julisteen työhuoneeni seinälle. Sitä katsellessa siedätin omaa korkeanpaikankammoa.
Aivan vaan tapetin vuoksi kuva. Ihana, mutta ajattele, jos ne aloittaisi konsertin aamuneljältä.
Puukerrostalon piha-alueelle oli laitettu yrttilaatikoita mukavasti säteittäin.
Tämä taisi olla messujen pienin omakotitalo, joka kyllä näyttää meidän mielestä kuivaajalta (=viljankuivaaja)
Kyrkösjärven rannalle on tehty periskooppi. Otin tuolta ylimmältä tasanteelta kuvia järvestä, mutta kameran säädöt olivat pielessä. Ei siis järvikuvia.
Pohjalaista vaatimattomuutta
Kilometrin kävelymatka asuntomessuilta tyttären huusholliin Törnävän sairaala-alueen kautta. Sielu lepäsi, mutta sehän on tämän sairaalan tarkoituskin.
Seuraavat messut ovatkin käsityömessut.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.