Michelle Obama: Minun tarinani

kirja%20obama.jpg  

Tämä kirja oli kirjaston varauslistallani pitkään enkä ihmettele kirjan suosiota. En nyt, kun sain luettua kirjan. Siinä on 508 sivua tiivistä tekstiä ja alussa hieman kyllästytti niin yksityiskohtainen kerronta. Mutta pääsin mukaan Michellen ponnisteluihin paremman elämän puolesta. Ja onnistuihan se, mutta ei todellakaan helpolla. Michelle asui lapsuutensa ahtaassa asunnossa Chicagon Sout Shidessä mustien asuinalueella. Paljon on puhuttu siitä, miten suurin osa mustaihoisista on Yhdysvalloissa ja muuallakin vähän kouluja käyneitä. On pitänyt uskoa itseensä ja kykyihinsä päästäkseen yliopistoon ja valmistuakseen juristiksi. Oli mielenkiintoista lukea myös ajasta presidentin puolisona Valkoisessa talossa; siitä, miten valvottua ja rajattua elämää joutuu elämään.

Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että tämä olisi hyvä oppikirja nuorille naisille. Kun on unelma, siihen pääsee, kun uskoo itseensä ja kykyihinsä. Tällä en tarkoita presidentin rouvaksi "pääsemistä" vaan Michellen tapaan oman uran luomista ja pyrkimystä tekemään sellaista työtä, joka on itselle mielekästä.

Anja Portin: Muistokirjoitus

kirja%20muistokirjoitus.jpg  

Kirjan takakannen teksti: "Julia menee sairaalaan tapaamaan äitiään, tunnettua ääninäyttelijää, joka yllättäen pyytää tytärtään laatimaan hänestä muistokirjoituksen. Julia alkaa vastentahtoisesti käydä läpi äitinsä' arkistoja ja miettiä. mten vastaisi pyyntöön. Samalla kun vaikeat muistot ja lapsuuden unohtuneet tarinat alkavat piirtyä esiin, Julia ajautu huomaamattaan yhä etäämmäs pojastaan Aarosta..."

Kirjastonhoitaja suositteli tämän kirjan lukemista mutta kesken se jäi. Ei ollut mun kirja. Kyllähän moni muu on tästä tykännyt, esim. Kirjapyykki kertoo hienosti ja analysoiden kirjan.

L.M.Montgomery: Pieni runotyttö

kirja%20pieni%20runotytt%C3%B6.jpg  

Onko sinulla kirja, jonka olet lukenut moneen kertaan? Tämä on mun ykköskirja. Olen ostanut sen 14-vuotiaana ja siitä lähtien olen lukenut tämän aina kesällä. Laskeskelin, että jos olen lukenut sen vaikkapa noin kolmen vuoden välein, lukunautintoja on kahdeksantoista. Lukiessa minä olen edelleen tuo pieni runotyttö Emilia Prinssi Edvardin saarella ja eläydyn täysin Emilian maailmaan. Luin aikuisena Anna-kirjat eivätkä ne tuntuneet yhtä hyviltä. Olenkin ajatellut, että olen Runotytön lukenut ensimmäisen kerran kirjan Emilian ikäisenä ja lukiessa elänyt hänen elämäänsä. Kirjaston kirjahaasteeseen sain näin Kanadan.