Keväällä kansalaisopiston piirien loppuessa tuntui siltä, että olemme lomalla kansanedustajien tapaan monta kuukautta. Ja hups, ne kuukaudet kuluivat. Entisöintipiiri on edelleen mun ykkönen. Vein piirin "verstaalle" jo pöydän, jonka isoäitini toi myötäjäisinä. Siitä ei ole vielä paljon kerrottavaa mutta tämä oli viime kevään työni:

Kun ostimme talon pakkohuutokaupasta, oli edellinen omistaja myynyt kaiken irtaimiston. Tämä pöytä oli tuvassa kaikkien hetekoiden, televisioiden ja muun romun seassa. Ei kelvannut silloin myyntiin mutta meille kelpasi. Remontin aikana tämä oli työpöytänä ja tämän päällä seisten hioin tuvan katon. Sitten se sai olla ulkorakennuksessa parikymmentä vuotta, kunnes viime syksynä "löysin" sen uudelleen. 

  

Pöytä oli helppotöinen; krapasin maalin, tiivistin pöytälevyä ja maalasin. Maalin tein entiseen tapaan tärpätistä, pellavaöljystä ja serotiinista. Siihen lisäsin Falunin ja Italianpunaista väripigmenttiä. Maalia meni noin 1,5 desiä. Tämä oli pöydän alkuperäinen väri. Punainenhan on tyypllinen talonpoikaishuonekalun väri.

  

Laatikkojen naulanreijistä päättelimme, että vetimet ovat olleet tällaiset. Nämä tilasin Fasetin verkkokaupasta.

  

Pöytä löysi paikkansa yläkerrasta vanhan komuutin ja tuolien joukosta. Tämä on mun juttu.

----
Jälkikirjoitus:

Mänskä ihmetteli kommentissaan, miten matala meidän tupa onkaan, kun pöydältä seisten ylsin kattoon. Hän oli oikeassa. Meidän tupa on 2,9 m korkea ja minä 155-senttinen. Joku korkeampi "tällinki" oli mun alla.