Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa olen siteerannut aikaisemminkin ja niin nytkin. Pitkäperjantai on ollut pitkän paaston ajan ja raskaan piinaviikon huipentuma. Jokainen pysyi kotonaan eikä vierailtu edes naapureissa. Minäkin olen se ikäinen, että muistan pitkäperjatait olleen tosi pitkiä. Ei käyty kyläilemässä.

Pitkäperjantaina syötiin edellispäivän keitoksia ja niitäkin vasta auringon laskettua. Ja päivä oli huippupäivä taikuuksille, koska pahoilla voimilla oli valtaa. Toista se on nyt. Jo pitkäperjantaina mässäilemme eikä kaloreita laskeskella. Sen huomasi eilen ruokakaupassa.

 Meillä ei kovin paljon pääsiäiskoristeita laiteta, mutta muutama kumminkin.

munarisu.jpg  

Mies laittoi tuvan orteen monihaaraisen pajun, johon laitoimme monta vuotta säilyneet piirretyt munat. Nuorisolla on ollut enemmän tai vähemmän mieluinen tehtävä vuosittain koristella yksi muna. Kolme kennollista niitä on kertynyt.

Tämä on mun suosikki.

munakirjava.jpg  

Ja hyviä ovat muutkin.

  munanoita.jpg

 

munatipu.jpg  

Mulla ei ole mitään ongelmaa ottaa tätä pitkäperjantaita rauhallisesti. Sairastan tosiharvoin, mutta nyt on aika juokseva flunssa iskenyt ja minä olen muka niin sairas. Tulipa mieleen, että flunssa joka toinen vuosi on kuitenkin pikku juttu.

Pirskahti mieleen

Meidän tontilla on ollut lumessa muutamana päivänä tunnistamattomat eläimen jäljet. Riistakamera antoi aamusta vastauksen:

siili.jpg  

Siilihän se on. Mies lähti pilkille, pitäähän siilin saada ruokaa.

Rauhallista Pääsiäisen aikaa teille kaikille!