Kahvia pitää saada aamupäivällä, päivällä ja illalla. Ainakin minun. On sitä hammasta ennenkin kolottanut, mutta vaivan hoitaminen on vaatinut aikaa ja vaivaa paljon enemmän kuin nykyään.
Hellaan laitettava valakia, kahvinpavut jauhettava ja kahvi keitettävä...
Mieheni mumma ja vaari saivat vuonna 1928 häälahjaksi näin upean kahvikannun, sokerikon ja kermakon, jota varmaan käytettiin erittäin harvoin ja vain kun vieraille tarjottiin kahvia.
Toista se on nyt. Paketista kahvit keittimeen ja sieltä mukiin. Mukiin usein vieraillekin tai ainakin kavereille. Tunnelmallista ja romanttistako??
Kun nyt kahvista innostuin kirjoittamaan, tässä kaksi Arabian kahvikuppia, joista pidän erittäin paljon ja joilla on tunnearvoa itselle:
Sain äidiltäni 1960 -luvun lopulla Juhannus -kahvikuppeja, joita olen harvakseltaan saanut hankittua lisää vuosien mittaan. Ovat kauppiaiden mukaan kysyttyjä kuppeja, jotka ostetaan heti, kun joku malttaa myydä.
Kataja kuppeja olin 1974 katsellut ja ihaillut monta kertaa Tampereella Lasi-Koisolla. Kun sain opiskelujen jälkeen ensimmäisen vakipaikan, ostin kuppeja välittömästi. Siinä vaiheessa tiesin, ettei niitä enää valmisteta, mutta ostin kumminkin. Nyt netistä katselen, josko löytäisin yhden kuppiparin rikkimenneen tilalle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.