Olipa viime viikonvaihteen jälkeen varsin kissamainen olo. Hyvä olo, vaikka olenkin kissoille allerginen. Tyttären ehdotuksesta teimme äiti-tytär -reissun tällä kertaa Hartwall Areenalle. Olimme katsomassa alkuperäisen West End-musikaalin Catsin, joka hurmasi totaalisesti. Esityksen aikana ei saanut kuvata mutta ennen esitystä ja väliajalla se onnistui.

yleis%C3%B6.jpg  

Torstaista sunnuntaihin oli kuusi esitystä, jotka ilmeisesti kaikki olivat lähes loppuunmyytyjä. Ja myytyjä olimme mekin. Aktiivisina ja lapsellisinakin pääsimme yhteiskuvaan kissojen viisaan ja lempeän johtajan Old Deuteronomyn kanssa. 

IMG-20171026-WA0018%20%281%29.jpg  

Näyttämön edustalla oli vanhaa rojua, mikä sopiikin kissojen kokoontumispaikalle.

etuosa.jpg  

Cats oli mulle aivan vieras musikaali, mutta onneksi tein etukäteen hyvin kotiläksyt. Kun eka kerran kuuntelin cd:ltä musiikkia, ei se heti napannut. Lainasin kirjastosta dvd:n ja jo aukesi musiikkikin. 

Lontoolaisten esitys oli aivan huikea. Näyttelijät olivat meikkeineen ja liikkumisineen kuin aidot kissat. Laulut ja tanssit olivat mahtavia. Memory kasteli silmät. 

Musikaalin tarina perustuu tähän T.S. Eliotin runokirjaan, josta jo etsinkin suomennettua versiota. Saas nähdä, löytyykö.

kirja.jpg

Vieressäni ja edessä istuivat miehet, joista toinen levitti ympärilleen voimakasta partaveden hajua. Minä yskin ja niistin. Hajusteita käyttävät ihmiset eivät ilmeisti hoksaa sitä hajun määrää. Pitäiskö tehdä esitys hajustevapaasta alueesta?

Kun esityksen jälkeen illalla ei lähtenyt enää junaa meille päin, "oli pakko" yöpyä kaupungissa. Hyvin vähän kiertelimme vaatekaupoissa, mutta kohteena olikin Eurokangas ja Chez Marius-keittiötarvikemyymälä. Taas on kaapissa muutama kangaspala entisten lisäksi. Keittiötarvikkeista en etukäteen edes tiennyt, että tarvitsen niitä. Näinhän usein käy, kun lähtee ostoksille ilman jämptiä kauppalistaa. Eikä hyviä ruokapaikkoja ja ruokaa voita reissulla mikään. Ja viihdyimme kaupungissa niin hyvin, että vaihdoimme junaliput kolme tuntia myöhemmin lähtevään junaan. Vaihto ei ollut ilmainen  ja ilmeistä päätellen meitä palvellut Rouva Lipunvaihtaja oli tosi tylsistynyt työhönsä.

Reissu oli hyvä eikä kumpikaan tinttaillut. 

Pirskahti mieleen

Edelliseen juttuun liitin helpon omenapaistoksen ohjeen. On se helppo. Kun tulin tältä Cats-reissulta kotiin, mies oli aivan itte tehnyt omenapaistoksen. Oli jättänyt mullekin hiukan.