Ai että mä nautin!

Jos käyttäisin tämän ajan lähes yleisintä sanaa, kirjoittaisin, että nautin MIELETTÖMÄSTI kuopsuttamista puutarhassa. Kattelen mielelläni Suomen kaunein puutarha -ohjelmaa. Siinä kuitenkin tämä lifestyle-toimittaja ja hortonomi huokailevat joka puutarhassa ja hokevat mieletöntä. Kukat ovat mielettömiä, käytävät mielettömiä, puut mielettömiä ja kaikki ylipäätään on mieletöntä. Voi että mua ärsyttää sanan liikakäyttö.

Tuon sanan merkitys on varmaan muuttunut sitten v. 1973 painetun Nykysuomen sanakirjan. Sen mukaan mieletön tarkoittaa järjetöntä, hullua, älytöntä, hillitöntä, tolkutonta .... Ei kait ohjelman juontajat tätä tarkoita huokaillessaan? Voipi olla niin, että noin vanhan sanakirjan vois heittää paperinkeräykseen. Elämme itse asiassa tätä mieletöntä aikaa. Ju nou. Mutta sainpahan kirjoittaa tästä.

Siitä puutarhasta.. 

Meidänkin tontilta on lumet sulaneet ja joka päivä on edellistä keväisempi ja vihreämpi. Tintit ja kirjosiepot kulkevat innokkaasti asuntonäytöillä ja osa on jo valinnutkin pöntön kodikseen. Nautin myös siitä, että peippojen ja muiden laulajien lisäksi mustarastas huiluilee meidän männikössä. 

Muut "miehet" ovat uhka tälle sinitintille eikä riepu tajua, että itteään peilaa.

sinitintti.jpg

sinitintti1.jpg

Olen avittanut kotien sisustamista ripottelemalla mohairlangan pätkiä ja koirankarvoja tontille. Kokemuksesta tiedämme, että koirankarvat ainakin kelpaavat. Ensi keväänä pönttöjä putsattaessa näemme, mitä tuumaavat mohairista. Minä ainakin lintuna tykkäisin.

Meidän tontilla puutarhakevät alkaa hiemen viiveellä, koska iso männikkö on valitettavasti etelän puolella. Ensimmäiset kukat ilmaantuivat hiljattain. On se metkaa, miten kasvit pystyvät tunkemaan ittensä esteiden läpi. Kuivunut tammenlehti on aika sitkeä, mutta se ei estä tätä krookusta.

freesia.jpgid%C3%A4nsinililja.jpgkeltainen.jpg  

Onnenpensas on yksi kevään ilon aiheista. Se menestyy meillä vaikka on siirretty Nakkilasta.

onnenpensas.jpg   

Olen kärrännyt pois monta kottikärryllistä kuivuneita perennan varsia ja puiden oksia ja tutkaillut, mitä kukkapenkeistä on nousemassa. Talven aikana kummasti unohdan, mitä perennoita siirsin edelliskesänä ja -syksynä toiseen paikkaan. Pianhan ne tulevat näkyviin. Voikukan alut kasvavat jo terhakkaina ja saavat kyytiä.

Ja runsaan kuukauden kuluttua nämäkin taimet pääsevät puutarhaan.

taimet.jpg  

Aivan hulluahan on tällä lailla kylvää ja koulia. Mutta niin siinä vaan kävi. En edes kehtaa kirjoittaa, miten monta lajia oon kylvänyt. Ensi keväänä olen maltillisempi. Kenties.