Taas olemme yhden perinteisen syyshomman tehneet eli hakeneet kauralyhteet linnuille jouluksi. Ei se nyt aivan pelkällä hakemisella mennyt. 

kaurapelto-normal.jpg  

Vuosia sitten kysyimme kylän isännältä Eskolta lupaa leikata kauralyhteitä hänen pellostaan. Lupa tuli ja sen jälkeen on ollut joka vuosi hyvää palvelua. Esko soittelee, että käykäähän leikkaamassa lyhteet ennenkuin hän ajaa leikkuupuimurin pellon laitaan. Ei tarvi enää edes kysellä, koska ja mistä. Kiitokset Eskolle! Meillä oli käytössä koko kauravainio.


leikkuu-normal.jpg 

Meillä on työnjako selvä, isäntä sirpittee ja minä sidon. Siitä sitomisesta ei kannattanut ottaa kuvaa, oli se sen verran nolon näköistä touhua. Sehän taas johtuu siitä, että olen lapsuuteni ja nuoruuteni kasvanut itsesitoja-aikana. Silloinhan oli itsesitojanaru kova sana. Sitä käyttivät muutkin kuin itsesitoja.

Kerran aikaisemmin olen ollut sitomassa. Keskikoulun jälkeen mulla ei ollut intoa lukioon vaan jäin vielä tuumailemaan, mikä minusta tulee isona. Muistan, kun naapurin likat menivät tietä pitkin linja-autolle ja ensimmäistä päivää lukioon. Minä leikkasin pellolla isän kanssa heinänsiementä ja katselin heidän menoaan. Jälkeenpäin ajatellen taisi olla hyvä juttu etten mennyt silloin lukioon. Kävin sen myöhemmin iltalukiossa työn ohessa. Olin silloin jo hiukan aikuisempi ja otin koulun vähän järkevämmin. En tosin silloinkaan liian vakavasti.

lyhteet%20navetas-normal.jpg  

Nyt ovat tulevat joululyhteet kuivumassa entisessä navetassa, joka on nykyään varsin ilmava rakennus. Välikatto otettiin remontin aikana kokonaan pois, kun se oli monin paikoin romahtanut vesikaton vuotaessa. Katonrajaan on vedetty rautalanka, johon lyhteet laitetaan koukuilla roikkumaan. Hiirten täytyisi olla aika akrobaatteja, jos näitä jyviä pääsisivät syömään.