Löysimme tämän kukkapöydän, mistäs muualta kuin mumman tuvan lutista. Siellä se oli odottanut vuosikymmenet uutta ehompaa elämää. Ei se hakuhetkellä aivan tämän näköinen ollut. 

Copy%20of%20marras11%20099-normal.jpg 

 

 

Copy%20of%20tuolit%20003-normal.jpg  Copy%20of%20tuolit%20005-normal.jpg 

Pöydän jalat oli sidottu yhteen paksulla rautalangalla ja pöytälelvyä oli tuettu kolmella rimalla, jotka oli tietenkin naulattu kiinni isoilla nauloilla. Pöydän pinnasta päätellen se oli ollut myös nikkaripöytänä, koska siinä oli kolo toisensa vieres. Pöytä oli maalattu ilmeisesti punamultamaalilla ja alta näkyi alkuperäistä vihreää väriä. Tämän mööpelin uuteen tulemiseen en uskonut heti itsekään. Hienot muodot kuitenkin kiehtoivat.

 

         Copy%20of%20tuolit%20007-normal.jpg          Copy%20of%20huhti11%20019-normal.jpg

  

Ensimmäisenä työnä irrotin jalat uutta liimausta varten ja krapasin vanhaa maalia pois. Sitten tein uudet palat lohjenneesiin kohtiin. Jalat liimattiin ja laitettiin puristuksiin, koloja kittasin liima-puruseoksella, hioin ja krapasin viimeisetkin punamullat pois.

Värin tein opettajan kanssa samalla kaavalla kuin muutkin maalit. Maalipohjassa on 1 osa vernissaa, 1 osa tärpättiä ja loraus serotiinia, joka edistää maalin kuivumista. Lisäksi laitettiin sinkkivalkoista ja liitujauhoa. Vihreä väri saatiin vihreällä umbralla ja kromioksidivihreällä. Noita määriä en tarkkaan muista. Maalin teko ja oikean värin saaminen on kokeilua, lisätään sitä ja katsotaan, lisätään tuota ja katsotaan, kunnes olemme tyytyväisiä. Tähän pöytään tarvittiin maalia noin ½ desilitraa.

Maalin teosta tulee mieleen äidin piimävellin keitto. Kun kyselin oppiakseni, kuinka paljon mitäkin laitetaan, hän sanoi, ettei osaa jämptisti kertoa. Ei siinä desin eikä litran mittoja käytetä. Laitetaan aineet ja maistellaan.

No, takaisin entisöintiin. Pinta maalattiin tosi vähällä maalilla hiertämällä ja sitten lopuksi suora sivellys. Tämä toistettiin useampaan kertaan. 

Maalauksen jälkeen hioin työn ja pyyhin pölyt pois tärpätillä. Lopullisen silauksen pöytä sai kahdella lakkakerroksella. Tähän käytin puolikiiltävää Helo -lakkaa. 

Aivan tarkoituksella jätin pöydän pintaan näkyviin kaikki kolot merkkinä pöydän alennustilasta. Nyt pintaa peittää kudottu hienon hieno pyöreä pitsiliina, jonka löysin Seinäjoen käsityömessuilta muutama vuosi sitten.