Viikolla kävin Miehen kanssa katsomas uuden Tuntemattoman sotilaan. Mukavaa, että oli melkein päivänäytös, kun se alkoi jo 16.15. Ei tarvinnut yösydännä tulla kotiin. Olen lukenut Linnan kirjan pariin kertaan ja Edvin Laineen elokuvan varmaan parikymmentä kertaa.

tuntematon.jpg  

Tämä uusin Tuntematon oli erilainen kuin se vanha filmi. Ja niinhän sen pitikin olla. Ei kait ole mitään järkeä tehdä vanhasta kopiota uusilla miehillä. Nyt pääosissa olivat Rokka ja Hietanen - ainakin mun mielestä. Ei sille mitään voinut, mutta kyllähän elokuvaa katsoessa ajatteli , että Aku Hirviniemi ja Heikki Savolainen olivat Hietaset ja Eero Aho Rokkana erilainen kuin se vanha Rokka. Minä tykkäsin Aku Hirviniemen Hietasesta enemmän. Hänen rooliinsa oli sisällytetty muutakin kuin vitsien puhuminen. Aku olikin tässä mun suosikkinäyttelijä.

Minä tykkäsin tästä uudesta Tuntemattomasta enkä vertaile vanhaan. Siinähän ovat eri tekijät ja Linnan henkilöt olivat esillä jonkin verran eri lailla. Välillä luodit viuhuivat oikealla ja välillä vasemmalla ja kuului siellä linnun lauluakin ja tietysti musiikkia. Sitä meteliä ja musiikkia oli niin paljon, etten paikoin saanut puheesta mitään selvää. Ei kait ne miehet rintamallakaan kuulleet kaikkea, mitä toiset sanoivat. Siitä huolimatta mua ärsyttää niin vietävästi, kun suomalaisissa elokuvissa ja teeveesarjoissa näyttelijät mumisevat niin epäselvästi, että pitäisi aina olla tekstitys mukana.  Laura Birn oli Karjalan kunnailla sarjassa oikein malliesimerkki mumisemisesta. On niitä paljon muitakin. 

Ei ollut Tuntemattomassa tekstitystä, mutta oikeastaan ei sitä tarvittukaan. Mehän osaamme jo ne kaikki vuorosanat ulkoa. Eikös näin ole? Ja aion kattoa itsenäisyyspäivänä Laineen Tuntemattoman, jos se näytetään.