Pari juttua sitten kerroin Miehen tulevasta suururakasta eli rankakasan pienimisestä hella-, takka-, uuni- ja saunapuiksi. Ja nyt se on tehty. Me yhdessä. Minä 90 % ja Mies10 %. Korjaan, prosentit toisinpäin ja taisi mulla jäädä alle tuon pienemmän lukeman.

Menin Miehen kumppaniksi (miehen mukaan apulaiseksi) vain parina loppupäivänä. Kun olin yhden päivän nakellut suht kuivalta tuntuvia ohuita puita kasaan, mut ylennettiin halkaisukoneen käyttäjäksi. Mä olin niin innoissani tästä tehtävästä, etten muistanut otattaa siitä kuvaakaan. Puupinon reunoja mun tehtäväksi ei anneta, on kuulemma huono sihtisilmä. Eihän se ole kuin kokemuksen puutetta?

Kauppalehti kirjoitti viikko sitten, että jossain ministeriössä valmistellaan esitystä, että moottorisahaa käyttävän pitäisi käydä kurssi ennen työhön ryhtymistä. Voisi se olla mun sorttiselle tarpeellinen, mutta Mies ei antaisi mulle kurssinkaan jälkeen sahaa. Heiluttaisin sahaa puheeni mukaan. Tuosta kurssituksesta tuli mieleen, että pian ne keksivät kaikille sähkövempaimille käyttökurssin. Minä en sitten kyllä kävisi pölynimurikurssia. Akkuporakonekurssin kävisin. 

Torstai-iltapäivällä puut olivat pinossa mutta mittavat jälkityöt oli vielä tekemättä.

puu.jpg  

Tämähän on melkein kuin hurrikaanin jäljiltä, pienoiskoossa. Eipä maltettu lopettaa töitä vaan samaan syssyyn siistittiin markki.

Tämän urakan jälkeen olemme istuneet ja ihailleet työmme tuloksia. 

puupinon%20ihailu.jpg  


Kumppanuus kannatti

Eilen ei ollut enää puiden pilkkomista ja minä sain vuorostani eka kerran apulaisen tippaleipien paistamiseen.

tippaleiv%C3%A4t.jpg   

Mies teki työtä hiki hatussa eikä kaikki hiki johtunut lämpimästä työstä. Oli kuulemma hankalaa, kun piti tehdä monta työtä lähes yhtä aikaa. Niinpä niin. Hyvinhän se sujui, kun oli muutaman paistanut. Tomusokerit päälle.

tomusokeri.jpg  

Tämän jälkeen paistoimme vielä munkkirinkelit. Tämä oli taas niitä viikonloppuja, kun kaloreita kertyi koko viikon tarve parissa päivässä. Nyt sitten pientä ryhtiliikettä.