Kyllähän kerran kesässä pitää lähteä kotoa pois. Edellisvuosien tapaan kävimme Helsingissä, koska siellä on niin monenlaista katsottavaa. Otsikko on harhaanjohtava, sillä humut jäivät kokematta. Halusimme nähdä ja kokea jotain uutta. Hotelli oli entinen eli Torni, josta saimme huonehinnalla aivan mahtavan sviitin, kun ei ollut vapaana tavallista huonetta ilman kokolattiamattoa.
Hietaniemen hautausmaalla kuljeskelimme ensimmäisen kerran. Pitihän siellä käydä, kun olemme käyneet hautausmailla Prahassa ja Pariisissa. Kävimme tietenkin katsomassa presidenttien hautoja. Tämäkin oli "tuttu".
Muistatko, kun Yrjö Jyrinkoski kävi koulussa lausumassa runoja. Meitä nauratti se voimallinen esitystapa. Emme olleet silloin runonkuunteluiässä. Nyt hänen esitystään kuuntelisin aivan eri asenteella.
Torit
Hietaniemen torilla oli tosi hiljaista ja vain muutama kirppismyyjä. Kylmä ilma kait karkoitti. Vaihdoimme Hakaniemen torille, jossa oli enemmän suhinaa ja tämä trio.
Kyselin facebookissa kavereilta, mihin he meidät veisivät. Muutama suositteli saaristoristeilyä. Olikin hyvä mennä laivan sisälle, kun oli kylmä ja sateinen ilma. Meitä oli siellä vain muutama, kun muut värjöttelivät ulkona. Ja olimme ainoat ruokailijat. Meille mainostettiin laivan loistavaa keittiötä. No, ehkä niinkin. Salaatteja ja leipää oli riittävästi, mutta lihaa ja perunaa vain määräpalat. Kaavimme kaikki kattilan pohjalta.
Kappelissakin kävimme ja sieltä palatessa seurasimme lasten iloa, kun nuori mies taiteili saippuakuplia.
Ostoksilla
Olen seurannut harvakseltaan Vaasassa sijaitsevan DOPP-naistenvaateliikkeen pitäjän mielenkiintoista blogia, jossa annetaan pukeutumisvinkkejä ja esitellään myynnissä olevia asuja. Ei ole tullut käytyä Vaasassa, kun se on meiltä kattoen niin sivussa. Ei tarvinnutkaan mennä, kun Dopp on avannut liikkeen Helsinkiin ja meidän hotellin viereen.
Kun en oikein tiennyt, mitä olisin ostanut, myyjä valitsi silkkipaidan. Stockmannilla ja Sokoksessa oli niin hienoja vaatteita, etten osannut valita mitään. Forumin liikkeissä oli varmaan musiikkivalinnalla asetettu asiakkaille yläikäraja. Räminämusiikkia aivan hirvittävällä volyymilla.
Ateneum
Miehelle käynti oli ensimmäinen ja mielelläni lähdin mukaan. Parasta oli Edefeltin, Halosen ja muiden vanhojen taiteilijoiden työt. Varsinkin taistelevat metsot oli kuulemma hieno. Otin tietenkin kuvan Miehestä ja metsoista. Päädyin tänne laittamaan kuitenkin kuvan Alvar Aallon töiden näyttelystä. Miehen työpaikka kun on Aallon suunnittelemassa kaupungintalossa.
Heurekassa
olemme käyneet lasten kanssa joskus parikymmentä vuotta sitten. Nyt halusimme käydä aivan kahdestaan. Monenmoista katseltavaa ja kokeiltavaahan siellä on. Tällä kertaa nuo eläimet, joilta on muka irrotettu nahka pois.
Kammottavan näköisiä. Edelleen. Olenkin varmaan kertonut, että olen alakouluikäisenä nähnyt painajaisia "punaisesta miehestä". Koulussahan oli opetustaulu, jossa oli ihmisen lihakset. Selvästi punainen mies. Samantyyppinen taulu on myös fysioterapeutin huoneessa.
Silminnäkijähavainto
Varsinainen kiinnostuksen kohde oli kuitenkin silminnäkijätesti, josta äskettäin radiossakin kerrottiin. Tietenkin osallistuimme ja testin jälkeen totesimme, ettei meidän havaintoihin ole luottamista. Näimme henkilön käytävän varrella ja meidän piti arvioida, oliko hän mies vai nainen, mikä ikä, pituus ja paino, kuinka etäällä hän oli itsestä. Lisäksi oli joukko kuvia, joista piti tunnistaa ko. henkilö. Kokeessa oli neljä testiä. Lopputulos oli surkea eli aivan pieleen meni. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten paljon arviot menivät pieleen.
Tuonne Heurekaan menimme eka kerran lähijunalla ja kyselin Tikkurilan asemalla, miten me osataan sinne. Ystävällinen rouva opasti meidät oikeaan suuntaan. Aina kannattaa kysyä, jos ei tiedä. Olen huomannut, että meille naisille tuo kysyminen on helpompaa kuin miehille.
Reissu oli mukava mutta kotimatkalle lähdimmekin jo mielellämme. Junalta kotiin palatessa oli pakko pysähtyä.
Pelto on kuin aurinko.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.