Anne B Radge: Erakkoravut

  

Kirja on jatkoa Berliininpoppelit-kirjalle, jonka luin viime kesänä. Henkilöt ja tapahtumat olivat suht hyvin mielessä. Tapahtumien pääpaikka on norjalainen Neshovin sikatila, jota pitää kolmesta veljeksestä Tor. Tilan elämä muuttuu täysin, kun Tor loukkaa pahasti jalkansa ja joutuu turvautumaan vastentahoisesti ulkopuoliseen apuun. Kodinhoitaja tunteutuu heidän arkeensa eikä lomittaja osaa varmaankaan hoitaa sikoja oikein. Apuun tulee Torin tytär Torunn, joka joutuu nyt ensimmäistä kertaa tutustumaan kunnolla isänsä puolen sukuun. Tilan tapahtumien rinnalla kulkevat veljien Erlendin ja Margidon tarinat.

Enpä olisi uskonut etukäteen, miten Ragden kirjat nappaavat mukaansa. Kirjoissa on arkipäivää, surkeutta, ahdistusta ja jääräpäisyyttä ärsyttävyyteen saakka. On myös kevyempää Erlendin tarinaa ja tiukan kristillisen Margidon vaiheita.

Pidin tästäkin kirjasta

Anne B Radge:Vihreät niityt

  

Pitihän mun hakea kaikki nämä Neshovin suvusta kertovat kirjat. Tämä Vihreät niityt on kolmas kirja. Sikatilaa ja vanhaa isoisää hoitava ja tilan perinyt vajaa nelikymppinen Torunn nääntyy työtaakan ja rahattomuuden alle sekä tunteeseen, että hän on kaikille itsestäänselvyys ja hänen pitäisi on kaikkia muita varten. Kiitosta ei tule. Tanskassa asuva Erlend-setä on tulossa isäksi hiukka normaalia erikoisemmin järjestelyin, lesbopari odottaa homoparille lapsia. Kirjan luvuissa on vuoroin Torunn, Erlend ja toinen setä Margido ja tuo Erlendin elämä on kaikkein hupaisinta.

Erlend suunnittelee erikoista loma-asuntoa tilan viljasiiloihin ja tuo kysymättä ison porukan Tanskasta tutustumaan tilaan ja tekemään suunnitelmia. Margido hautausurakoitsijana tuo ruumisarkkuvarastonsa tilalle. Nämä "tunkeutumiset" tilan omistavan Torunnin tontille ahdistavat ja hän tekee oman ratkaisunsa. Tämän kirjan merkitsen kirjahaasteeseen ja maaksi Erlendin mukaan Tanskan.

Anne B. Ragde: Perintötila

  

Tässä kirjassa ollaan aikaisempaa enemmän seuraamassa Margidon työtä hautaustoimistossa ja kuullaan hänen ajatuksiaan tämän päivän elämänmenosta. Hän on vähän samoilla linjoilla meidän Mielensäpahoittajan kanssa ja ihmettelee mm, miten jatkossa pärjäävät hänenlaiset yli viiskymppiset ihmiset, jotka eivät ole sinut tietokoneiden kanssa ja jotka eivät osaa riittävästi englantia. Sehän tunkee joka paikkaan niin Norjassa kuin meilläkin. Toki Margidolla tulee uusia ajatuksia Torunnin vaikutuksesta.

Torunn palaa takaisin Neshoviin uusin ajatuksin ja paremmin rahavaroin.Olen seurannut hänen remonttiaan vanhassa talossa ja uusia työsuunnitelmia. Minua usein kyllästyttää, jos jostain asioista kirjoitetaan liian yksityiskohteisesti. Ragden teksti on paikoin saman tyylistä mutta se ei ärsytä.

Anna B. Ragde: Elämänrakentajat

Tämä on jo viides Berliininpoppelisarjan kirja ja tällä hetkellä viimeisin. Olenkin viikkotolkulla ollut kirjojen mukana Neshovin tilalla, Margidonin hautaustoimistossa ja Erlenderin perheessä ja rakennusprojekteissa Kööpenhaminassa. Olen käynyt usein Torunnin mukana vanhainkodissa hänen isoisänsä luona. Isoisä Tormod elää vihdoinkin täyttä elämää sillä hänen elämänsä tilalla oli tosi syrjittyä. En kerro syytä, jotta jotain salaisuutta säilyy teilekin. Hyvin samanlaista on elämä vanhainkodissa, mitä oli aikanaan äidillänikin. On kuuntelevia hoitajia, määräileviä, ynseitä... 

Näissä kirjoissa on niin paljon tapahtumia, ettei tarinan juonta voi kertoa. Siitä tulisi liian pitkä ja sitten tietäisittekin sisällön jo etukäteen. Joskus nuo kirjan takasivut kertovat liikaakin kirjasta. Pitäisi jättää jotain lukijan arvailujen varaan.

Jos luette tämän sarjan, kertokaa, mitä tykkäsitte.

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p◘skaakaan, nurinkurinen opas hyvään elämään

  

Kirja piti lainata aivan tuon nimen takia. Kirjan takakannessa esitellään kirjaa näin: "Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rakkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: joskus elämä vain on yhtä helvettiä, ja silloin terveintä on myöntää se." Kirjan lukujen aiheita ovat mm. onnellisuus on ongelma, sinä et ole erikostapaus, kaikki on valintoja, epäonnistumalla eteenpäin, sano ei.. Kaikki kirjan "opit" eivät jää päähän mutta edes muutama:

Koskaan ei tule onnelliseksi, jos onnen olemusta jatkuvasti pohtii. 
Ihminen on kehittynyt sietämään jatkuvasti jonkin verran tyytymättömyyden ja epävarmuuden tunteita, koska sopivasti tyytymätön ja epävarma otus ponnistelee eniten keksiäkseen uutta ja selviytyäkseen. Ihminen tympääntyy luonnostaan siihen mitä hänellä on ja haluaa sellaista mitä hänellä ei ole. Tyytymättömyys on usuttanut ihmistä pitämään puolensa, pyrkimään eteenpäin, rakentamaan ja valloittamaan.
Kuinka olla piittaamatta paskaakaan ei tarkoita välinpitämättömyyden tavoittelua, vaan kykyä erottaa merkitykselliset asiat tyhjänpäiväisestä tauhkasta. Kysymys kuuluukin: Mitä päätämme pitää merkityksellisenä?

Paljon muutakin kirjassa on. Kirjahaasteeseen merkitsen Yhdysvallat.

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Varasin tämän Finlandia-voittajan, jotta voisin sanoa, mitä tykkäsin ja osaanko lukea tällaista voittajakirjaa. Joku, en muista kuka, sanoi että kannattaa lukea kirjasta noin 100 sivuja ja lopettaa vasta sitten, jos ei halua lukea sitä loppuun. Tämän kirjan osalta en päässyt siihen saakka, kun jo luovutin. Taivaanpallon pitäisi lukea hissukseen ja pidemmät pätkät kerralla, mutta en jaksanut. Ehkä joskus myöhemmin.

Yashar Kemal: Haukkani Memed

   

Kirjastossamme on vuorossa turkkilainen kirjallisuus ja valitsin tämän Haukkani Memed. Olen lukenut sen joskus kolmikymppisenä. En muistanut kirjasta mitään muuta kuin että tykkäsin siitä. Oli hyvä lukea, miksi tykkäsin. Kemal on julkaissut kirjan 1950-luvulla ja siinä eletään Anatoliassa  toisen maailmansodan jälkeistä aikaa.

Kirjan päähenkilö Ince Memed, Hoikka Memed on kahdeksantoistavuotias poika, joka asuu äitinsä kanssa yhdessä Ohdaketasangon kylässä. Elämä oli jo pienelle pojalle raskasta ja köyhää, Viljelijät raivaavat suota ja ruovikkoa pelloiksi. Kaikki ovat velkaantuneita vuokraviljelijöitä. Maan omistavat suurmaanomistajat agat. Agat kasvattavat maaomaisuutta terrorilla, lainsäädäntöä hyväksikäyttämällä ja verotuksella. He ylläpitävät etuvartionaan rosvojoukkoja, jotka taistelevat keskenään vuorilla.

Memed on rakastunut kylän tyttöön Hatcheen, jota ollaan pakolla naittamassa agan veljenpojalle. Yhteenotossa veljenpoika kuolee ja Hatch tuomitaan syyttömänä vankilaan. Kun Memed asettuu vastustamaan kylänsä agaa Abdia, hänen ainoa vaihtoehdonsa on paeta vuorille ja liittyä rosvojoukkoon.Kirjassa kuljetaan Memedin mukana rosvojoukkojen ryöstelyssä mutta myös Memedille uskollisten ihmisten luona. Onhan Memed oikeudenmukainen rosvo. Kemal kuvaa paljon Anatolian luontoa, se ihanuutta ja karuutta. 

Kirja oli juuri niin kiehtova kuin muistinkin. Tuli mieleen, että siinä on hiukan samantunnelmaista tekstiä kuin John Steinbeckin kirjoissa. Niitäkin voisi lukea uudelleen. Tästä kirjasta sain kirjahaasteeseen Turkin.