Miehen kotoa kulkeutui meille tämäkin tuoli, joka on nähnyt paljon auringonpaistetta ja sadetta. Meilläkin se oli kesällä pikkukuistilla ja talvet aitassa.
Hieman rapistuneen näköinenhän tämä on ja maali oli helppo rapsuttaa pois.
Maalittomat kohdat olivat saaneet rusketusta ja tekivät jänniä kuvioita.
Istuinosa oli niin huonokuntoinen ja tikkuinen, että tein (=opettaja sahasi) liimapuusta uuden istuimen.
Vanhan istuinosan alapuolelle oli merkitty valmistumisvuosi 1933, joten tämä taitaa olla melkein uusin tuoli.
Tähän tuoliin en halunnut sitä perinteistä talonpoikaispunaista vaan maalasin sen aivan erinäköiseksi. Maalin tein pellavaöljystä, tärpätistä, serotiinista ja väripigmenteistä. Taisin sekoittaa siihen vihreää umbraa, ultramariinin sinistä ja jotain muuta, mitä en nyt muista. Päälle kolminkertainen lakkaus.
Mitäs tykkäätte? Minä tykkään.ja sehän on pääasia!?
Tuolit ovat mukavia kunnostettavia; riittävän vähätöisiä ja aina korjattu tuoli löytää paikan huushollissa. Se sopii istumisen lisäksi yöpöydäksi ja kukkapöydäksi, vaatevarastoksi, kirjahyllyksi, kiipeilytelineeksi....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.