Lupauduin tämän vuoden yhteisvastuukerääjäksi meidän alueelle. Tämä lupaus toi toisenkin tehtävän ja luin tänään jumalanpalveluksessa tekstiosuudet. Edellisestä kerrasta onkin jo yli 30 vuotta. 

Kirkkokahvitkin tarjottiin kirkossa. Kun en osaa kuvatonta tekstiä tehdä, laitan vanhan kuvan meidän kirkkomme alttarista.

alttari.jpg  

Tähän ja varsinkin itselleni sopii pikkuserkkuni ja ystäväni Riittan lähettämä

Abbedissan rukous:

Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.

Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.

Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.

Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisen kanssa on joskus ylen vaikeaa elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.

Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkn pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen.