Kevät on vähän tilinpäätöksenkin aikaa. Katsotaan sitäkin, mitä on talven aikana tullut tehtyä. Näin ainakin meillä:

Lauantaina oli kansalaisopiston kudonnan ja kädentaitojen näyttely Juupakylän koululla, jonne on kirkonkylältä matkaa noin 20 km ja kaupungin keskustasta 50 km. Koulunpito loppui siellä jo vuonna 1977 mutta siellä koulumuseossa eli yhdessä luokassa voi vieläkin aistia ja nähdä, millainen koululuokka oli ennen. 

Aloitimme tietenkin kahvilla

Oli mielenkiintoista nähdä, mitä muut kudontapiirit olivat tehneet. Tässä muutama.

Nämä shaalit olivat kuin mulle tehdyt.

Tiedättekö, mihin nämä laitetaan? No, ylisängyn (nykyaikainen on kerrossänky) eteen verhoiksi eli etehittet eli mulle edustat.

Nämä matot taisivat olla Muurahaisenpolkua

 

Ja sitten koululuokkaan!

Muistan vieläkin, kuinka hienoa ja vähän jännittävääkin oli olla järjestäjänä ja avata opettajalle päiväkirja.

Kekkonen oli tämän koulun viimeinen presidentti.

 

Pulpeteissa oli vanhoja koulukirjoja, mustepullo ja mustekynä. Olipa jollain tunnilla suunniteltu ilmoituksiakin.

  

Ja kotimatkalla näimme myös tulvia, kuinkas muutenkaan.

  

On hienoa, kun väkeä kutsutaan koolle sivukylille. Sehän on tiedossa, että kunnan ja kaupungin keskustoista on usein pidempi matka kylille kuin kyliltä keskustaan.