Paula Havaste: Lieka

Olen lukenut aika paljon Havasteen kirjoja ja lainasin tämän uusimman kirjan, joka on hänen Nuijasota-sarjan toinen romaani. Ensimmäinen oli Laahus, jossa on päähenkilönä piika Reeta ja jonka olen myös lukenut. 

Päähenkilö Risto on perheen nuorempi poika, joka lähetetään enon luokse Turkuun ensin katedraalikouluun ja sitten huoviksi. Näin kotitila saa verovapauden. Ristolla ei ole kunnon käsitystä huovin ammatista ja siihen liittyvä sotiminen, tappaminen ja raiskaaminen kammottavat häntä. Huovit saivat periä palkkansa veroina talonpojilta ja keinot olivat hyvinkin raakoja. Huovit osallistuivat veronkannon lisäksi Nuijasotaan, johon liittyvät taistelut ohitin ja luin vain viimeiset sivut, kun halusin tietää Riston kohtalon.

Kirsin kirjanurkka -blogissa on kattava arvostelu kirjasta, jonka kannattaa silmäillä, jos haluat enemmän tietoa. https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/05/paula-havaste-lieka.html

Roope Lipasti: Perunkirjoitus

Keski-ikäiset veljekset Teemu ja Janne ovat automatkalla Varsinais-Suomesta Imatralle. Kyydissä on mukana myös isoäidin kuollut mies Jalmari tuhkauurnassa. Matkan tarkoituksena on sirotella tuhkat Puruveteen ja osallistua peruskirjoitukseen. Veljesten välit eivät ole olleet kovin hyvät, taustalla on sisarkateutta ja kilpailuhenkeä. Näitä menneitä asioita on hyvä käsitellä suljetussa tilassa, autossa, josta ei heti pääse karkuun epämiellyttäviä asioita. Isoäidin mies (ei isoisä) on elänyt aika vauhdikkaasti ja siitäkin saadaan lisätietoa matkan varrella. Muitakin yllätyksiä tulee.

Pidän Lipastin tyylistä käsitellä arkisiakin asioita. Tämä kirja oli mielenkiintoinen.

EllyGriffiths: Murhan käsikirjoitus

90-vuotias Peggy Smith memehtyy kotonaan eikä siinä ole mitään epäilyttävää. Käy ilmi, että viattomalta vaikuttava vanha rouva työskenteli dekkarikirjailijoita auttavana murhakonsulttina. Peggyn kolme naapuria ja myös rikosylikonstaapeli Harbinder Kauris epäilevät, onko kuolema lainkaan luonnollinen. Tämän jälkeen tehtiin muitakin murhia ja motiivitkin selvisivät. 

Olen lukenut kaikki Griffiths-kirjat. Tämä ei ollut aivan parhaimpia mutta kyllä luettava. Saattaa tuntua siltä, kun luin kirjan pikkupätkissä sängyssä ennen nukkumaan menoa. Onkohan tässä jo vanha, kun niin helposti alkaa lukeminen nukuttaa.

 

Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

Vietin vajaat pari viikkoa 1600-luvun Turussa luutnantti Ströbelin, hänen ottamansa "ottopojan" orvon Påvelin sekä helmenompelija Valpurin seurassa. Ja viihdyin, kun seurassa olivat nämä mielenkiintoiset henkilöt. Ströbel oli sotinut Keski-Euroopassa 30-vuotisessa sodassa ja tullut Turkuun. Hän sai majapaikan yksin asuvan pikkupojan Påvelin luona. Ströbel sai puhuttua itselleen aikamoisen pestin eli penkkien suunnittelun ja hankkimisen Tuomiokirkkoon. Arkkipiispa antoi hänen tehtäväkseen laatia istumajärjestyksen, joka aiheutti kaaoksen varsinkin käsityöläisten kesken. Kaupunkilaiset pyrkivät saamaan mahdollisimman hyvän paikan lahjomalla, kiristyksellä ja muilla vehkeilyillä. Silloin oli tärkeää päästä mahdollisimman lähelle saarnatuolia. Nyt jäädään usein kirkon perälle.

Taitava helmenompelija Valpuri ihastui Ströbeliin ja kaiken muun ihanuuden lisäksi toivoi Ströbelin vaikuttavan siihen, että hän naisena saisi oikeuden harjoittaa elinkeinoaan itsellisenä ilman nahjusmaisen miehensä lupaa. Parasta Ströbelissä oli se, että hän opetti Påvelin kirjoittamaan ja lukemaan, mikä oli todella harvinaista orpopojalle, joka oli äpärä ja käsivammainen.

Kirjassa on paljon tapahtumia, kuvauksia sodasta ja paikallisten ihmisten elämää. En tiedä, miten tarkkaan Lipasti tuntee se ajan historian mutta kirja toi hyvin esiin, millaista oli sen ajan elämä ja varsinkin naisten asema. Tykkäsin kirjasta.

Nuutti Ella-Maria: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

 

Jällivaarassa asuvan äidin pitäisi kertoa Tukholmassa asuvalle tyttärelleen, että sairastaa parantumatonta syöpää eikä elinaikaa ole kovin paljon jäljellä. Äitin ja Tilda-tyttären välinen yhteys on ohut eivätkä he pysty puhumaan asioistaan toisilleen. Kun tytär ei tule äidin luo, äiti lähtee Tukholmaan kertomaan asiansa.

Äiti ei pysty kertomaan kasvotustenkaan sairaudestaan eikä tytär kysy vaikka näkee äidin laihtuneen ja sairaan olemuksen, rajut yskänpuuskat ja väsymyksen. Äidillä on valtava läheisyydenkaipuu ainoaan lapseensa mutta kumpikaan ei pysty lähentymään. Äidin kunnon huonontuessa tulee tilanne, että hänen on pakko kertoa lähestyvästä kuolemasta. Tytär loukkaantuu ja kokee, että tieto on pimitetty häneltä.  

Tämäkin kirja pysäytti miettimään suhdettani omaan äitiin, jossa on paljon samaa muttei aivan niin dramaattisesti. Kummankaan ei ollut helppo puhua asioistaan ja varsinkaan omista murheista. Aikaisempi äidin syyttely on "palautunut" tasapainoon, kun oma käyttäytyminen on ollut puntarissa. 

Vaikuttava kirja.