Henning Mankell on yksi suosikkikirjailijani. Minähän tykkään dekkareista. En kirjoita nyt siitä vaan mun "upouudesta" mankelista. Sillä on ikää runsaat sata vuotta eli paljon on siloteltu hurstilakanoita ja salaveetia. Itsekin olen samanlaisella mankeloinut vuosikymmenten varrella. Ensin syntymäkodissani ja myöhemmin satunnaisesti silloin tällöin.

kaulaus.jpg

Minä tunnen tämän mankelin nimellä kaulauskoippurat. Olis mielenkiintoista tietää, mitä nimeä olet käyttänyt, jos tämä kone on tuttu. Googlaamalla löysin näille virallisemmankin nimen, joka on kaulaustukki ja -lauta. Meidän nykyisestä talosta löytyi yksi pari, jota talonpoikaisantiikin ostaja ei ollut talon irtaimen tyhjennyksen aikana ilmeisesti noteerannut. Se pari on nyt tyttärellä, kun heidän rivarissaan ei ole mankelia.

Nämä meidän kaulauskoippurat ovat Miehen mumman tuvalta, mistäs muualtakaan. Putsasin kunnolla ja kokeilinkin. Hyvin pelittävät. Jos tämä on outo vehje, tässä hiukan opastusta:

Mankeloitava vaate kierretään tiukasti tukin ympäri.

kaulaus1.jpg

Sitten toisella eli  kaulauslaudalla pyöritetään mankeloitavaa vaatetta esim. pöydän pinnalla. Pöydän pinta yhdessä tuon tukin ja laudan kanssa tekevät siitä mankelin.

kaulaus2.jpg  

Kun on tarpeeksi pyöritelty, voidaan kaulattava vaate vetää tukilta pois ja napata tukilla se sitten "kasaan", jos sellaisena haluaa laittaa kaappiin. En minä tätä konetta kaikkeen mankelointiin käytä. Paras tämä on pitkissä pellavaliinoissa, jotka eivät sovi kunnolla mankeliin. Ja jos sopivat, vetävät reunoja sinne tänne. Ainakin mun tekniikalla.

Tässäkin pätee vaikkapa meidän vakiolausahdus: Kyllä aika tavaran kaupittee.