Tämän nurkkakaapin entisöinti, joka kesti koko lukuvuoden. Töitä  noin neljä tuntia jokaisessa kansalaisopiston "kouluviikossa".

  

Kaappi on Miehen mummantuvan tuvan nurkasta, mistäs muualtakaan. Aikaisemmin katselin kaappia sillä silmällä, ettei noin rumaa kannata kunnostaa.

  

Entisöintitaitojen lisääntyessä hoksasin krapsuttaa tuota tylsän ruskeata maalia ja sen alla oli aivan muuta. Näkyi vihreää ja vanhaa punaista. Siitä innostuin ja niin kiikutimme kaapin entisöintipiiriin.

  

Eivät olleet saranat kaupasta ostetut vaan todennäköisesti kyläsepän takomat. Harmi vain, että osa oli kadonnut ja ovi oli korjattu kaupan pikkusaranoilla. Eipä hätää, meidän metallipajan Vemitekin omistaja teki uudet vanhan mallin mukaiset saranat. Ei se mikään saranapaja ole vaan tekevät mm. kaivinkoneiden kauhoja.

  

Ennen Vemitekkiä jätimme eräillä messuilla saranan malliksi yhdelle takojalle, joka lupasi lähettää uudet saranat postissa. Kun lähetystä ei kuulunut, oli aikamoinen työ selvittää takojan nimi ja yhteystiedot, kun ei huomattu kysyä tilattaessa. Ei löytynyt enää miestä eikä firmaa. Onneksi emme maksaneet etukäteen.

Nurkkakaapin yläosasta näkyi kahden maalinkin alta vuosiluku 1827. Silloin on Miehen isoisän isoisä ollut 24-vuotias ja mennyt sinä vuonna naimisiin.

  

Kaapissa oli hyvä pitää tarpeelliset ja tarpeettomatkin työkalut .

  

Tämän kuvan laitoinkin jo aikaisemmin blogiini.  

Maalien krapaaminen oli isoin urakka ja sen ajan kaappi oli makuuasennossa. Tässä ei voinut käyttää mitään maalinpoistoaineita, koska silloin olisi vaarassa alkuperäiset värit. Työvälineinä olivat lämpöpuhallin ja puukko. Alkuperäisen maalin päällä oli vihreä kerros ja tuo ruskea maali.

  

Kallisarvoista vuosilukua piti varjella maalinpoistossa. Onneksi opettaja paranteli numeroita, koska en itse uskaltanut tehdä näin tarkkaa hommaa. Meidän opettaja onkin aivan huippu. Hän ohjaa, auttaa ja esittää näkemyksensä, miten olisi hyvä korjata.

    

Tältä näyttää

Käytin kaappiin maalia noin 20 millilitraa. Sillä maalasin pari uutta jalkalistan pätkää ja parantelin hiukan yläkaapin vihreää peiliä. Kaikki muut värit ovat alkuperäisiä. Viimeistelin kaapin ranskalaisella sellakalla, joka toi värit hyvin esille.

Tuolloin 190 vuotta sitten maaliaineet olivat luultavasti arvokkaita. Sen vuoksi kaappien takaseinät jätettiin maalaamatta ja sisäpuolelle ei haaskattu kalliimpia maaliaineita. Kimrööki kelpasti kaapin sisälle. Meille kelpaa tällaisena.

Tiedän, ettei näin värikäs kaappi miellytä kaikkien silmää, mutta meille se sopii. Se sopii pohjalaistaloon ja tykkäämme väreistä ja mööpeleiden historiasta. Nurkkakaappi on vielä meidän verstaassa odottamassa, mistä löydämme vapaan nurkan.