Jos luitte blogiani pari juttua sitten, tiesitte jo, että olimme Kontiolahdella! Keskiviikkoaamuna lähdimme ja menomatkalla tärvääntyi aikaa 6,5 tuntia yhden kahvipaussin ja ruokailun kanssa.
Ainakin Iltalehden sivuilla oli kipakkaakin arvostelua kisojen järjestelyistä yleisökuljetusten ja vessajonojen osalta. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen nämä olivat paremmassa kunnossa. Joensuun raviradan parkista pääsimme ilman odottelua ilmaiseksi linja-autolla suoraan kisaportille ja kisojen jälkeen 10 minuutin odotuksen jälkeen takaisin. Jonotuskin tapahtui sujuvasti lentoaseman tyyliin.
Eipä kisakenttä näyttänyt siltä, että kyseessä on talvikisat. Alueelle kärrättiinkin haketta kuivikkeeksi. Vaikka tässä ei näy lunta, sitä oli lähialueella huomattavasti enemmän kuin meillä kotona.
Valitsimme kisakatsomosta hyvät paikat melkein piippuhyllyltä, kun olimme siellä jo kolmisen tuntia ennen ensimmäistä lähtöä. Vaikka lämpötila oli nollan tienoilla, varpaat luulivat pakkasta olevan parisenkymmentä astetta. Eipä auttanut muuta kuin kärsiä.
Aikamoista valmistelua
Tuon kolmen tunnin odotuksen aikana saimme seurata viime hetken valmisteluja. Eniten hämmästytti se, kun huoltojoukot testasivat hiihtäjien suksia varmaankin parisen tuntia. Yksi pari jaloissa ja lisää käsissä.
Ennen kisaa ihmettelimme, mitä noi ylimääräiset taulut olivat. Selvisihän sekin. Näihin kilpailijat kohdistivat aseensa.
Ei ekakertalaisia
Ihana Obelix Ranskanmaalta. Vai tarkemmin kenties jopa Galliasta??
Saksalaisia oli runsaasti mukana. Eivätkä kisoissa ensimmäistä kertaa.
oli suomalaisiakin
... ja valtameren takaa
ja aivan Kontiolahden naapurista reipasta soittoa. Olipa hyvää mainosta Lieksan vaskiviikoille.
Miksi lähdimme Kontiolahdelle?
Tietysti Kaisan vuoksi. Eipä voi kuvaa kehua mutta jonkinmoisen sentään saimme. Olisi pitänyt olla katsomon alaosassa ja ottaa kuvat paremmalla zoomilla ja taidollakin. Kaisan tunnistaa tuosta punaisesta liivistä. Eikä kisan aikana ehtinyt paljon kuvia ottaa, kun osa oli lähdössä, osa ampumassa ja osa tuli maaliin.
Ei voinut kuin hämmästellä kilpailijoiden ja etenkin Kaisan huimaa hiihtovauhtia. Teeveestä ei sitä näekään samalla lailla. Ja se fiilinki! Aivan uskomatonta. Huusimme muiden katsojien kanssa kurkku suorana ja taputimme ja huokailimme, kun omilta tuli hutilaukaus.
Meillä luksusmajoitus
Vaikka olimme myöhään asialla, saimme kisojen nettisivujen kautta joensuulaisesta perhemajoituksesta tosi hienon yöpaikan. Rauhalliset yöunet, runsas aamupala, ekstrana iltapala ja saunakin olisi ollut käytössämme. Ihana patsas kertonee jotain talon pariskunnan sukunimestä!
ja talon isäntä opasti meidät yhteiskuljetukseen, kertoi Joensuusta ja huolehti meidän hyvinvoinnistamme talon emännän poissa ollessa ja suostui vielä kuvaankin. Isot kiitokset teille molemmille!
Koko reissusta kertyi matkaa 890 kilometriä ja vaihtelevia maisemia. Ja muutaman kuukauden kuluttua Joensuussa on kuninkuusravit. Sinne??
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.