Tänään on kansalliskirjailija J.L.Runebergin päivä ja myös mun yhden velipojan syntymäpäivä. Tämä velipoika kehuskeleekin, että heillä merkkipäivinä on yleinen liputus. Hänen lisäkseen liputetaan heidän esikoisen ja kuopuksen syntymäpäivinä, jotka ovat toukokuun ensimmäisenä päivänä. Ikäeroa muuten tasan 10 vuotta.

Meidän lipputanko on nyt niin ison lumikasan takana, että sinne olisi pitänyt mennä lipun kanssa suksilla tai pyörien. Enkä kyllä muistanutkaan koko liputuspäivää. Hoksasin sen vasta, kun kävin kaupassa. Sieltä tämä kuvakin on. 

On se kumma, kun salossa olevasta lipusta yrittää ottaa kuvan, niin taatusti lippu lojuu tankoa vasten. Niin nytkin. Heti kun lähdin kaupan pihasta, lippu hulmusi. Minä käyn ruokakaupas aina osuuskaupas. Mä en tykkää näistä S-Marketeista ja K-kaupoista niminä. Kyllä ennen oli mukavampaa, kun meidän osuuskaupaan nimi oli Pokki (ideoitu vanhan itsenäisen osuuskaupan nimestä). Eihän tuo nimi mitään kerro vieraspaikkaisille ja nuoremmille mutta enemmän meille, joilla on jo historiaa.

Ruuneperin juhlat

Runebergin päivänä muistan usein sukulaistyttöä, joka kävi päiväkerhosta tai hoidosta tullessaan äitinsä työpaikalla meidän työpaikan ruokalassa. Tyttö oli katsellut äidin touhuja ja kysellyt, että mitä äiti tekee. Äiti oli vastannut, että hän valmistaa tarjottavaa illan juhliin. Tyttö oli kysynyt, että onko ne niinkuin Ruuneperin juhlat. Tähän äiti oli myönnellyt, että voihan ne olla sellaisetkin. Eivät kyselyt tähän vielä päättyneet. Tyttö kysyi äidiltään, että tuleekos se Ruuneperi sinne juhliin. Äidin vastausta en muista. Nyt tämä tyttö on hieman yli kolmikymppinen ja kahden tyttären äiti. Niina-tyttönen saa nyt vuorostaan vastailla ahkerasti omien tyttärien kysymyksiin.