Huhtikuun kirjat  olivat hieman erilaisia kuin mitä olen tottunut lukemaan. Kahdessa kirjassa oltiin osin myös 1918 tapahtumissa ja 60-luku on itselle tuttua. 

Marjaliisa Hentilä, Matti Kalliokoski, Armi Viita: Uuden ajan nainen, Hilja Pärssisen elämä

p%C3%A4rssinen.jpg

Hilja Pärssinen (1876-1935) kuului Suomen ja samalla maailman ensimmäisten naiskansanedustajien pieneen joukkoon. Pärssisen tie kulki Halsualta pienestä pappilasta kouluun Ouluun ja sieltä seminaariin Sortavalaan. Hänestä tuli yhteiskunnallinen osallistuja ja vaikuttaja, joka lopulta tempautui vallankumouksen pyörteisiin. Hän joutui pakenemaan Neuvosto-Venäjälle, josta palattuaan istui vankilatuomion ja palasi lopulta eduskuntaan sosiaalidemokraattien riveistä.

Kirja oli mielenkiintoinen osin senkin vuoksi, että maatalon tyttönä Hiljan elämänpiiri ja aatteet ovat melko vieraita. Ohitin niitä sivuja, joissa kerrottiin melko yksityiskohtaisesti hänen kirjoituksiaan ja puhujamatkojaan. Hattua täytyy nostaa Hiljan ahkeruudelle ja sinnikkyydelle asiansa ja aatteensa puolesta. Kirjassa tuodaan sekin esille, että vaikka hän vahvasti puolusti naisten, lasten ja köyhien aseman parantamista, hän asui ja eli melko porvarillisesti.

 

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

honkasalo.jpg

Kirjasta kerrotaan Otavan nettisivuilla näin:

"Kesä 1966 – maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.

Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja."

Serkkuni Hilkka oli tykännyt tästä kirjasta ja niinpä minäkin lainasin sen. En aluksi tykännyt kirjasta ja jätinkin sen muutamaksi viikoksi lepäämään. Tuo edustusrouva Vuokon elämä ei oikein kiinnostanut, mutta Aunesta oli mukava lukea, vaikka hän oli ärsyttävän vanhanaikainen. Enpä minä tiedä, millaiset rajoitteet 50-60 vuotias naimaton nainen on vuonna 1966 asettanut itselleen. 

 

Kjell Westö: Kangastus 38

west%C3%B6.jpg  

Otavan nettisivuilla on kirjasta kerrottu näin:

"Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.

Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta.

Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa."

Westön kirjassa eletään vuotta 1938 Helsingissä ruotsinkielisen lakimiehen ja asianajotoimiston omistajan Claes Thunen ja hänen konttoristinsa rouva Wiikin elämää. Mukana on monia heidän ystäviään, sukulaisiaan ja asiakkaitaan.

Luin kirjaa iltaisin pienissä pätkissä, kun en oikein innostunut siitä. Hiukka kyllästyneenä luin viimeisen sivun ja sitten olikin pakko lukea kirja kokonaan ja katsoa, miten loppuratkaisuun päädyttiin. Westö ei antanut selitystä kaikille tapahtumille, joten kirja herätti paljon kysymyksiä ainakin minulle. 

Googlasin, milaisia arvosteluja kirja on saanut, kun en osaa itse arvioida kirjaa niin viisaasti. Huomasin, että kirjasta on tehty näytelmä, jota esitetään Kansallisteatterissa.

Mikään näistä huhtikuun kirjoista ei ollut sellainen, jonka olisin lukenut malttamattomana yökaudetkin. Mutta on hyvä lukea vähän erilaisia kirjoja.