Peikkoäidin kehtolaulu:

Sängyssä lapsia on yksitoista
ja hännät on solmittu yhteen
Ja niin peikkoäiti hän lapsilleen laulaa
sen kaikista kauneimman laulun:
puu aiai aiai puh
puu aiai aiai puh
puu aiai aiai puh, puh,
puu aiai aiai puh

kehto%20vanha-normal.jpg

Sain kehdon miehen sukulaisrouvalta, jolla ei ollut tälle käyttöä. Ei ole kyllä meilläkään. Pakko on vain ottaa kaikkia vanhoja tavaroita. Kehto on hyväkuntoinen eikä vaatinut purkamista ja uudelleen kasaamista.

Työvaiheet:

Ensin putsasin pois vuosikymmenten lian ja pölyn. Jouduin liimaamaan ainoastaan yhden reunan koristelistan. Sitten hioin pinnan, mihin hyvä työväline on verkkohiomapaperia (en tiedä tälle oikeaa nimeä). Ja taas irtopölyn harjaus ja pyyhintä nahkealla tärpättikankaalla.

Entisöintipiirissä teemme aina itse maalit:
1 osa vernissaa
1 osa tärpättiä
loraus serotiinia, joka edistää maalin kuivumista
tässä väriaineena ruskea umbra ja kimrööki

Reunalistaan laitoin väriaineeksi kromivihreää ja maanmustaa.

Maalia meni vajaa 1 dl, sillä pinta maalataan tosi vähällä maalilla hiertämällä.

Kun tuo "pohjamaali" oli kuivunut, tehtiin päällemaalaus. Samat pohja-aineet mutta värinä rautaoksidimusta. Pinta maalattiin ja lakanakankaalla hinkattiin liika maali pois ja sitä jätettiin hiukan reunoille. Keskeltä hinkkasin maalin lähes kokonaan pois. Listan vihreää väriä terästin sivelemällä sitä hiukan tärpättikankaalla.

Kun tämäkin maali oli hyvin kuivunut, lakkasin pinnan kahteen kertaan puolikiiltävällä lakalla. Ja tässä tulos:

kehto%20007-normal.jpg

Petivaatteita ei vielä ole ja kolttikin puuttuu. Pitäis varmaan laittaa lakanaan alakoulussa aikanaan virkkaamani pitsi, jotta sekin pääsisi pois ikivanhojen tavaroiden laatikosta.