maanantai, 11. marraskuu 2019

Hämmästyttää kummastuttaa

Tyttären ensimmäinen laulu oli 'hämmättyttää kummattuttaa, hämmättyttää kummattuttaa'. Näitä kahta sanaa hän lauleskeli ja aivan nuotilleen. Meidän punatulkkuja taisi hämmästyttää myös

punatulkut.jpg  

Eipä ole kovin usein lintulaudan räystäällä ollut jääpuikkoja. Onpa viime päivien ilmat hämmästyttäneet muttei kummastuttaneet. Tähän vuodenaikaan tapaa olla kaikensorttista ilmaa. Kaikkein hankalinta on tuo liukkaus.

Hämmästyttää mua moni muukin asia. Vaikkapa television naistoimittajien asut. Heidän vaatteistaan ehkä saa tällainen muotia seuraamaton tietää, mikä on nyt trendikästä. Muutama päivä sitten yhdellä toimittajalla oli pitkähihainen poolopusero ja lähes nilkkoihin ylettyvä pliseerihame. Ja kaiken kruunasi lenkkarit. Ei mene kaaliin mutta eihän tarvitsekaan. Jokainen saa pukeutua juuri niinkuin huvittaa ja haluaa, Mutta saahan kummastella? Pliseerihameen lisäksi on paljon kuuskytluvun kotihameita muistuttavia väljiä muodottomia kirjavia kaiken peittäviä mekkoja. Ja joillakin on niin avokaulaisia mekkoja, että osa pelkää ja osa kenties toivoo, että tissit pullahtaisivat ulos vaatteesta. Olen mietiskellyt, saavatko toimittajat käyttöön jonkin liikkeen vaatteita vai ovatko ne kertakäyttötuotteita. Jos jälkimmäinen tapa, onpa haaskausta.

Onhan noita muitakin hämmästyttäviä tai kummastuttavia juttuja - tai ainakin huvittavia. Katselen ajoittain iltalehtien nettisivuilla olevien juttujen otsikoita. Tänäänkin sieltä löytyi mm.
- Tuure Boelius kaahasi työmaa-alueella satasta
- BB-Eevis pettyi hotelliyöhön Jukan kanssa....
- Meghanin ilme kiinnitti kehonkielen asiantuntijan huomion
- "Räjähtäviä orgasmeja"-australialainen Juliet paljasti metodinsa netissä
- Victoria Beckhamin täydellinen asukaava - tämän haluat kopioida (katsoin, en halua kopioida)
- Lotan vyötärö kaventui 34 cm hulavanteen avulla (näin minäkin haluan) 
- sensuelli silkkibody toimii nerokkaana yläosana.
Mitä tulisi elämästä ilman näitä tärkeitä tietoja?

Tuosta sensuellista tuli mieleen, että oletteko kuunnelleet Youtubesta 'Veikko liivikaupassa' -jutun. Hyvää oppia pohjalaismurteesta ja miehistä! Minä olen niin pöllöö, että tämä naurattaa. 

torstai, 31. lokakuu 2019

Lokakuun kirjahylly

Mai Tolonen: Kupai nau - nähdään pian

kirja%20kupai%20nau.jpg  

Kirjassa kerrotaan neljän Amerikkaan siirtolaiseksi lähtevän suomalaisen valinnoista ja kohtaloista 1900-luvun alussa. Hangossa samaan laivaan nousevat renki Albin Määrinkäinen Jurvasta, veturinlämmittäjä August Leppimäki Viipurista, barnflicka Sofia Lönnberg Viipurista ja opettaja Johan Liljestrand Pietarista. Jokainen heistä hylkäsi oman elämänsä ja lähti etsimään onneaan rapakon toiselta puolelta. Tässä onnen tavoittelussa joku onnistui, joku pettyi, joku palasi ja joku katosi. 

Kirja oli helppolukuinen ja aivan mukava. Mielenkiintoa lisäsi se, että isoäitini isä oli kaksi kertaa Kanadassa ja palasi talorahojen kanssa takaisin. Miehen isoäidin isä lähti myös eikä hänen vaiheitaan ainakaan vielä ole saatu selville. Sukututkimukseen hurahtaneena selvittelen tätäkin.

 Oskari Lahti: Aki Hintsa, Voittamisen anatomia

kirja%20hintsa.jpg  

Aki Hintsa on nimenä tuttu mutta en tiennyt hänestä mitään aikaisemmin. Sain tästä kirjasta vinkin. Kirja onkin upea ja mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Niin hieno, että se löytyi itselle kirpparilta.

Aki Hintsa (s.1958) syntyi Etelä-Pohjanmaalla Soinissa ja hänen tiensä kulki ympäri maailmaa. Hintsa luki lääkäriksi ja se sekä hänen elämänasenteensa vei miestä useaksi vuodeksi perheineen Afrikkaan ja sen jälkeen F1-maailmaan, jossa hän opasti kuljettajia tiellä menestykseen ja kohti henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Hän loi työssään perustan, johon huippu-urheilijan menestys perustuu. Ja kiteytti sen yhteen sanaan Ydin, joka muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen: Tiedätkö kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? ja Hallitsetko omaa elämääsi?

En seuraa formuloita mutta kuljettajien ja Hintsan yhteistyö oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Se on aivan muuta, mistä lehdet kertovat. Kirja on samalla myös Hintsan elämäkerta ja opas meille muillekin. Kannattaa lukea!

Minna Canth: Kootut teokset

kirja%20canth.jpg

Meidän kirjallisuuspiirimme marraskuun istunnon aiheena on Minna Canth kirjailijana ja hänen tuotantonsa. Jos olen Canthin kirjoja lukenut kouluaikana, mitään muistijälkiä ei ole jäänyt. Nyt en lainannut elämäkertaa vaan Kootut teokset, painovuosi 1957. Luin näytelmät Anna-Liisa, Papin perhe ja Murtovarkaus sekä ystäväni Eijan suositteleman Kauppa-Lopon. Näytelmiä lukiessa piti ensin totutella siihen vuoropuheluun ja asioiden vatkaamiseen. Ne sopivat hyvin näytelmäesityksiin. Muuten ihastuin hänen tekstiinsä. Vaikka tekstit ovat yli 120 vuotta vanhoja, niissä on paljon tuttua ja osa pätee vieläkin, kuten sukupolvien väliset mielipide-erot, naisen asema jne. Teksti oli mielenkiintoista myös sukututkimuksen kannalta. Kauppa-Lopo oikein pysäytti. Suosittelen.

Jenni Stammeier: Suomalaiset junapummit, kulkureita ja kerjäläisiä Amerikan raiteilla

kirja%20junapummit.jpg

Työttömät lokarit ja kaivosmiehet joutuivat kiipeämään junien katoille ja vaeltamaan töitä etsien. Pohjois-Amerikassa näitä "hoboja" oli suuren laman aikana miljoonia. Kirjassa kuljetaan neljän suomalaisen junapummin kyydissä. Eteläpohjalaisen Hannes Sankelon, keskipohjalaisen Arvi Pottalan, myöhemmin senaattorinakin työskennelleen Oskari Tokoin ja Siukku-nimisen nuoren miehen tarina muodostavat pohjan kirjalle. He "edustavat" kolmea eri lamakautta neljältä eri vuosikymmeneltä. 

Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että kuinka moni Amerikkaan kadonnut joutui olemaan junapummina, mistä oli hohto kaukana. Piti päästä mahdollisimman salaa liikkuvaan junaan, piti vältellä junapoliiseja, kerjätä ruokaa ja asua ala-arvoisissa hökkeleissä ja tietenkin etsiä töitä. Moni päätyi nimettömänä hautaan pudottuaan junaraiteille junan silpomaksi.

Moni nuori mies lähti Amerikkaan laivayhtiöiden asiamiesten vakuuttelemien loistavien työmahdollisuuksien perään. Vähän samaan tapaan kuin nykyään Eurooppaan tuleville siirtolaisille luvataan parempaa tulevaisuutta. Kirja oli kiinnostava myös siksi, kun suvuissa on Amerikkaan kadonneita. Mikä on ollut heidän kohtalonsa?

Suomessa ei osattu aavistaakaan, millaisiin olosuihteisiin mies ja isä oli ajatunut Amerikassa.

"Ja se sitten johti myös siihen, että monet, monet perhesuhteet katkes. Ja mies jäi sille reissullen, ettei enää palannut ollenkaan. Ja jäi vaimo ja lapset tänne kotimaahan. Mutta monestikin näihin oli, varsinkin silloin 30-luvulla, oli syyllinen tämä huono aika. Että ei, ei pystyny siis huoltamaan sieltä päin perhettään, eikä päässy lähteen poiskaan"

Kevättä muistellen !

omenapuu%20kev%C3%A4t.jpg  

perjantai, 25. lokakuu 2019

Opin uutta, hyvä minä!

Ei riitä, että on aikanaan koulunsa käynyt. Pitää sen lisäksi olla elämänpituista oppimista. Koulun jälkeen olen opetellut laittamaan ruokaa, neulomaan ja ompelemaan. Kaksi lastakin olen hoitanut ja nyt opettelen uudelleen samaa lastenlasten kanssa. Osaan aika hyvin entisöidä mööpeleitä hyvän opettajan ohjauksessa ja olen löytänyt huiman määrän esivanhempiani kirkonkirjoista ja muista tietolähteistä. 

Mutta tämä ei riitä. Opettelen kahta uutta asiaa: 

ajo%20hula.jpg  

Opettelen hulavanteen pyöritystä! Ja se pysyy mun ex-vyötäröllä jo ainakin 20 sekuntia. Mutta osaan!! Paljon on vielä pyöritettävää, että saan sen luvatun ampiaisvyötärön. Kun olin 60-luvulla yli kymmenvuotias, oli ensimmäinen hulakausi. Naapurin Riitta ja Marjatta saivat hularenkaat mutta meillä äiti piti sitä turhuutena eikä ostettu. Olin katkera asialle lähes kolmikymppiseksi. Silloin tuli toinen kausi ja minähän ostin hulan. Muuten hyvä, mutta en millään oppinut. Nyt tällä kilon renkaalla onnistuin, mikä hämmästytti. Mutta olin päättänyt oppia ja silloinhan ensimmäinen este on ylitetty. Tällä hetkellä keskikroppa on arka ja toisessa kyljessä on mustelma. Urheilija ei näköjään tervettä päivää näe.

Parkkiruutuun peruuttaminen

Parkkipaikoilla ovat ruutuviivat merkitty mun kohdalla aina väärään paikkaan. Joku viiva on piirretty jopa mun auton alle. Kateellisena kattoin, kun tytär niin nätisti PERUUTTI parkkiruutuun. Näinhän ne "enskat" opettavat. On helpompi lähteä ruudusta pois. Mulla on ollut ajokortti 50 vuotta mutta olen joissain jutuissa tosi huono. Onko se mikään ihme, kun en ollut autokoulussa vaan velipoika muutaman kerran opetusluvalla ajatti mua. Pari inssiajoa hylättiin mutta kolmannella kerralla onnistui. Velipojan mukaan antoivat kortin säälistä.

Nyt saan yksityisopetusta vävyltä, joka on ajanut pitkään mm. perävaunullista rekkaa. Tänään oli ensimmäinen harjoittelu. Koiranleuka mies otti auton peräpenkille unohtuneen pyörän kypärän ja laittoi sen päähänsä, kun ei tiennyt, mitä on tulossa!

ajo%20jarno.jpg  

Hän laittoi pihaan muovilaatikoita parkkiruudun merkiksi. Autoja ei uskaltanut laittaa viereisiin "ruutuihin".

ajo%20auto.jpg  

Tässä olisin kolhinut viereistä autoa.

ajo%20peruutus.jpg  

.. ja tässä

Kävimme meidän ruokakaupan parkkialueen reunassa ja siellä peruutin ja ajoin eteenpäin. Ajoin myös tyhjään ruutuun ja naapuriautossakin ihmeteltiin.

ajo%20koira.jpg  

Mulle oli aivan uutta peruuttaminen sivupeilien avulla. Hankala homma. Rattiakin pyöritin aivan liikaa enkä osannut kattoa siitä, ovatko etupyörät suorassa. Sopisin kuulemma traktorikuskiksi, kun peruuttaessa käännän rattia aina väärään suuntaan. Niin kuulemma tehdään, kun peräkärry on mukana.

Tarvitsen vielä monta opetustuntia. Saas nähdä, kestääkö molempien hermot!

 

sunnuntai, 20. lokakuu 2019

Tavara, jota ei tarvinut koota

Kuinka paljon harmitellaankaan, kun nykyään huonekalut ja monet muut tavarat pitää itse koota, osti tavaran netistä tai kaupasta. Nyt ei tarvinnut lukea ohjekirjaa eikä vääntää ruuveja. Tämän kokoamisessa olisikin mennyt aikaa.

turvaistuin.jpg  

Meidän lastenlapset asuvat lähellä ja olemme hankkineet useita lapsellisia tavaroita, ettei niitä tarvitse joka kerta tuoda mummulaan. Turvaistuimen hankinta oli helppo juttu, pojanpoikien äiti katsoi riittävän turvallisen istuimen netistä ja minä tilasin. Ovat nuo tarvikkeet muuttuneet vuosikymmenten mittaan. Tytär tuotiin kotiin v 1985 tällä upouudella "turvakaukalolla". Vauva koppaan ja koppa auton takapenkille. Olisi ehkä laitettu jotenkin turvavöihin mutta kun niitä ei ollut autossa.

vanha%20turvakaukalo.jpg  

Hain tämän turvakaukalon aitan vintiltä ja putsasin hiukan ennen kuvan ottoa. Lasten lähes kolmenkymmenen vuoden takaiset pehmolelut olivat pitäneet siellä majaa.

Seuraavassa autossa oli jo turvavyöt. Olin pojan kanssa autolla matkassa ja hän istui ja nuokkui koroketyynyllä turvavöissä. Kun pää alkoi keikkua sinne tänne, laitoin pojan makaamaan takapenkille. Hetken päästä poika nousi istumaan ja sanoi: Mitäs jos tulee äkkipysäys? Olimme näköjään selvittäneet, miksi turvavöissä pitää olla. Eikä oltu uhkailtu poliisilla.

Poliisista taas tuli mieleen kotonaapurin perhe, joka oli automatkalla joutunut yleiseen ratsiaan. Kun poliisi oli pyytänyt ajokorttia ja rekisteriotetta nähtäväksi, lapset olivat huutaneet takapenkiltä isälleen: Älä anna, älä anna! Mitähän poliisisetä oli tuumannut? Jos joku teistä takapenkkiläisestä lukee tämän jutun, kommentoikaa!

Kaikki pitää nykyään kierrättää, jotta maailma pelastuu. Se koskee myös pahvilaatikoita.

maja.jpg  

Oli kuulemma mukava maja. Just kaksi pientä poikaa mahtui.

torstai, 17. lokakuu 2019

Hyviä tekosyitä

Puutarhassa osa perennoista on jo lakastunut ja kesäkukista ei ole jäljellä kuin mustat rontot. Siellä ne ovat eikä emäntä tee mitään. Ei tee, kun on muita kiireitä.

rontot.jpg  

Eilen aamulla mansikkahillolla kuorrutetun kaurapuuron ja hiukka myöhemmin juodun kahvin jälkeen katsoin ulos ja tuumasin, että olisi aika mukava puutarhan syysilma. Olisi, mutta en voi mennä. Radio Ykköseltä alkaa klo 9.05 Muistojen Bulevardi. Se on mulle paras musiikkiohjelma, joka on kuultava joka aamu tai myöhemmin Areenasta. Oletteko kuunnelleet? Eilen kuulin nämä.

Hello Dolly (Louis Armstrong)
Rote Lippen sol man küssen (Gus Backus)
Il Pullover (Gianni Meccia)
Vihreät Niityt (Olavi Virta)
Wheels (Chet Atkins)
Pieni rahastaja (Marion)
Un Premier amour (Isabelle Aubret)
Tango Pelargonia (Kari Kuuva)
Because (Beatles)
Vain hän (Kristiina Hautala)
Chiquitita (Abba espanjaksi)
Sinua, sinua rakastan Vantaan Viihdeorkesteri)

Eihän joka kapppale saa multa kymppiä mutta joku muu voi antaa. Musiikin lisäksi kerrotaan kappaleen taustoja. Eipä laulaja laula, jos ei joku sävellä ja sanoita. Onko sattumaa, kun mun puhelimen soittoääni on Glenn Millerin Kuutamoserenadi! Jos mun puhelin soi entisöintipiirissä, Pentti pyytää etten aivan heti vastaisi. Hän haluaisi kuulla pidempään.

Tämä ohjelma loppuu klo 10 ja voisin lähteä pihahommiin. En vaan voi. Alkaa Sydämen asialla (Heartbeat), jota taidamme kattoa jo kolmannen kerran. On se niin mukava sarja, kun rikokset selvitetään ja henkilöt ovat mielenkiintoisia. Greengrassia mulla on tosin vielä ikävä. Ja se kuuskytluvun muoti. Ei hätää, ehdin iltapäivällä tehdä siellä töitä muutaman tunnin.

Joku järjestys olla pitää, eikös?