maanantai, 17. heinäkuu 2017

Haluatteko käydä vanhassa talossa?

Vanhassa talossa asuvana liityin Facebookin Pelastetaan vanhat talot! -ryhmään. Lisäsin sinne muutama päivä sitten talostamme "ennen ja jälkeen" kuvan.

vanha%20talo.jpgtalo%20piha.jpg

Olin aivan ällistynyt, kun siitä tuli noin 4300 tykkäystä ja 16 jakoa ja yli 200 kommenttia. Monissa kommenteissa pyydettiin kuvia sisätiloista. 

Te blogini vakiokävijät olette varmaan näitä jo nähneet, mutta tällä sivulla on kätevää näyttää kuvia sisätiloista ryhmäläisille. 

Talo on rakennettu 1906 ja se oli ollut autiona noin 30 vuotta. Talo on mun Miehen mumman syntymäkoti, joka oli ennen meitä jonkin aikaa vieraan omistuksessa. Huudimme talon ja tontin pakkohuutokaupasta. Tämä oli meidän unelmamme ja on edelleen. Meillä on ns. umpipiha eli talon lisäksi isollatontilla on aitta, talli-liiverirakennus, navetta ja puulato. Peruskorjasimme talon 1993-1996 ja pientä laittoahan on koko ajan.

Tupa on noin 60 neliötä ja pidimme sen vanhanhenkisenä

takkanurkka

takkanurkka.jpg  aa%20takka.jpg  

Takan muurasi mun syntymäkodin takkamallilla muurarimestari Heikki Ojanen. Takka oli aikanaan Pauligin Juhlamokka-mainoksessa. Takassa ja hellassa on päivittäin tuli kylmän aikaan.

Tupa oli varsinainen varasto. Oli televisioita, kodinkoneita ja hetekoita. Onneksi silloin ei ollut vielä jätemaksua. Ennen pakkohuutokauppaa omistaja oli myynyt kaiken irtaimiston, paitsi ylisängyn. Vanhoja mööpeleitä olemme saaneet sukulaisilta ja muutaman olemme ostaneet.

ylis%C3%A4nkynurkka.jpg  aa%20ylis%C3%A4n.jpg  

Suunnittelija kippasi ylisängyn vastakkaiseen nurkkaan, jotta saatiin luonnikas keittiönurkka. Pitkät penkit ovat romutavaratalosta, kun alkuperäiset olivat helmasta lahonneet.

Ainut mukavuus oli kaatoallas oven pielessä. 

tupa.jpg  aa%20keitti%C3%B6.jpg   

Keittiö olisi voitu laittaa yhteen kamariin, mutta halusin sen tuvan nurkkaan. Jos se olisi omana tilanaan, istuisimme keittiössä ja iso tupa jäisi vähemmälle käytölle. Tai minä olisin keittiössä ja muu väki tuvassa. Teimme tätä aivan itsellemme ja omien tarpeiden mukaan.

aa%20renki.jpg  

aa%20tupa.jpg

Olen kunnostanut lähes kaikki mööpelit kansalaisopiston entisöintipiirissä. Vain muutama tuoli ja sängyt on ostettu. Ei tänne ikeat eivätkä vepsäläiset oikein istu.

Vieraskamarin keltaiset kalusteet on tehty Vaasan vankilassa v 1928. Tämän talon edellinen isäntäpari antoi ne häälahjaksi tyttärelleen eli Miehen mummalle ja paapalle. Piironki on mun syntymäkodistani.

aa%20vieras.jpg  

Kuisti

Kuistin edessä kasvoi villivattuja, osin kuistin lattian raoistakin. Ikkunat oli rikottu ja lasinsirpaleita sai kerätä sankokaupalla.

aa%20vanhakuisti.jpg  

aa%20kuisti.jpg  

Kuisti pienentyi kun vintille menevät raput käännettiin ja rappusten alle tehtiin vierasvessa ja vaatekomero. Omaan vessaan mennään kodinhoitohuoneen kautta. Sauna ja lämpökeskus ovat navettarakennuksessa.

aa%20vierasvessa.jpg  

Vierasvessan sai tehdä huumorilla. Tosin sielläkin on lähes kaikki vanhaa. Syntymäkotini vinttikamarin tapetti, (ylimääräisiä tapettirulliahan säilytetään vuositolkulla), pojan koulussa tekemä hyllykkö, roskalavalta saatu pieni lavuaari, alaosan "paneeli" yläkerran vessan maton loppu...

Yläkerta

Vanhassa yläkerrassa vain päädyissä olevat kamarit olivat lämmitettyjä. Tuvan päällä olevan kylmän tilan lattian alla oli eristeenä ainakin sammalta ja hiekkaa ja varmaan muutakin moskaa. Löytyi sieltä vihjeen perusteella täysin kunnossa oleva puoliautomaattikivääri Tokarev. Ilmeisesti sotasaalis. Molempien sukulaiset ja ystävät olivat aivan korvaamattomia. He auttoivat tosi paljon tässä remontissa.

aa%20vinttivanha.jpg

Meillä on koko yläkerta lämmin. Tuvan päällinen on varsin sekalainen; edellisen talon kirjahylly, televisio, mun yksi käsityöpöytä, tietsanurkka ja pojanpojan monet leikkipaikat. Ei mikään tyylikäs tila, mutta kätevä. 

aa%20vintti.jpg  

Yläkerrassa on tyttären ja pojan huoneet, kumpikin noin 20 neliötä. Toinen on nykyään yövieraille ja toinen tyttären tavaravarastona. Kun lapset olivat vielä kotona, yläkertaan sopi isokin kaveriporukka.

Rakennusvaiheet albumissa

Otin eri rakenusvaiheista noin 550 valokuvaa ja kirjoitin tekstit albumiin. Myös jokaisesta talkoolaisesta ja työntekijästä otettiin kuvat. Eipä tätä suururakkaa ilman kuvia niin hyvin muistaisi.

Onneksi hokasimme teettää korjaussuunnitelmat asiantuntevalla rakennusmestarilla vaikka Mies itse on rakennusmestari. Saatiin ulkopuolista silmää, joka oli tarpeen. Väri- ja tapettisuunnitelmat teki Ilmajoen korjausrakentamiskeskuksessa työskennellyt arkkitehti. Suunnitelmat maksoivat arviolta vajaat 2% rakennuskustannuksista ja taatusti säästimme heille maksetut markat onnistuneissa hankinnoissa. Olemme taloomme edelleen erittäin tyytyväisiä eikä vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen ole tarvetta uusiin tapetteihin tai väreihin. Ja lähes jokaisella mööpelillä on oma tarinansa kerrottavana.

Ulkorakennukset ja puutarha

Molemmissa oli talon valmistumisen jälkeen runsaasti töitä, mutta se onkin jo eri juttu. 

Tämä on ollut ja on meidän unelmamme. Joskus olemme sanoneet, että meidän kolmas lapsi. Niin paljon olemme tätä yhdessä tehneet. Meidän on hyvä olla täällä.

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Pitsiä mansikoille ja vettä perunoille

Räkättirastaat olivat taas ajatustamme nopeampia. Päivän olimme myöhässä "mansikkaverkkojen" kanssa. Tässä ne nyt ovat:

aa%20pitsi.jpg  

Tämä on poikkitieteellinen testi ja kohteena ovat pitsiverhojen alla olevat mansikat. Lähipäivinä aion silmämääräisesti tutkia, onko niillä aikeita kypsyä. On tämä nyt fiinimmän näköinen kuin vihreä rastasverkko. Eikä tarvi pelätä, että linnut, siilit tai oravat takertuvat verkkoon. Omat pitsiverhot eivät riittäneet, mutta sain parilla eurolla meidän lähetyskirppikseltä valoverhot. Nuo kaaret ovat sähköjohtojen putkia. 

Kun Herra Harakka ei päässyt tälle mansikkamaalle, se meni meidän ahomansikoille.

aa%20mansikka.jpg  

Täytyypi huomenna laittaa harakanpelätin, kun ei itte jaksa siellä yötä päivää vahtia. Niissä raparperivihollisissa on jo yllin kyllin työtä. Ahomansikat ovat vallanneet meidän viime vuonna istutetun pihlajan ympäristön. Tytär kävi tänään ja hän poimi ensimmäiset mansikat ja laittoi heinänkorteen. Paluuta lapsuuteen!

Valkosipulin viehkeyttä

aa%20valkosipulit.jpg  

Toivottavasti viehkeyttä löytyy jonkin ajan kuluttua mullan alta. Tämä on meidän ensimmäinen valkosipulikokeilu. Laitoimme kynnet syksyllä ja ihmettelimme, nouseeko mitään. Lumen sijasta lavan päällä oli keväällä paksu jääkerros.

Vedin eilen ensimmäiset perunanvarret ja tulos oli olematon. Peukalonkokoista löytyi muttei isompaa. Ja maa aivan kuiva. Onneksi meillä on nuo pikkukärryt ja kaivo. Voipi kyllä olla lannoituskin vääränsorttinen, kun vartta kasvaa vaan ei mukuloita. 

aa%20k%C3%A4rryt.jpg  

Lähiaikoina on tarjolla todellista lähiruokaa; perunaa, sipulia, salaattia, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa ja myöhemmin porkkanaa ja punajuurta. Ja grillimakkaraa lähikaupassa.

perjantai, 14. heinäkuu 2017

Kaupungin humussa

Kyllähän kerran kesässä pitää lähteä kotoa pois. Edellisvuosien tapaan kävimme Helsingissä, koska siellä on niin monenlaista katsottavaa. Otsikko on harhaanjohtava, sillä humut jäivät kokematta. Halusimme nähdä ja kokea jotain uutta. Hotelli oli entinen eli Torni, josta saimme huonehinnalla aivan mahtavan sviitin, kun ei ollut vapaana tavallista huonetta ilman kokolattiamattoa.

Hietaniemen hautausmaalla kuljeskelimme ensimmäisen kerran. Pitihän siellä käydä, kun olemme käyneet hautausmailla Prahassa ja Pariisissa. Kävimme tietenkin katsomassa presidenttien hautoja. Tämäkin oli "tuttu".

AA%20HAUTA.jpg  

Muistatko, kun Yrjö Jyrinkoski kävi koulussa lausumassa runoja. Meitä nauratti se voimallinen esitystapa. Emme olleet silloin runonkuunteluiässä. Nyt hänen esitystään kuuntelisin aivan eri asenteella.

Torit

Hietaniemen torilla oli tosi hiljaista ja vain muutama kirppismyyjä. Kylmä ilma kait karkoitti. Vaihdoimme Hakaniemen torille, jossa oli enemmän suhinaa ja tämä trio.

aa%20trio.jpg  

Kyselin facebookissa kavereilta, mihin he meidät veisivät. Muutama suositteli saaristoristeilyä. Olikin hyvä mennä laivan sisälle, kun oli kylmä ja sateinen ilma. Meitä oli siellä vain muutama, kun muut värjöttelivät ulkona. Ja olimme ainoat ruokailijat. Meille mainostettiin laivan loistavaa keittiötä. No, ehkä niinkin. Salaatteja ja leipää oli riittävästi, mutta lihaa ja perunaa vain määräpalat. Kaavimme kaikki kattilan pohjalta.

aa%20laiva.jpg  

Kappelissakin kävimme ja sieltä palatessa seurasimme lasten iloa, kun nuori mies taiteili saippuakuplia.

aa%20ilmapallot.jpg  

Ostoksilla

Olen seurannut harvakseltaan Vaasassa sijaitsevan DOPP-naistenvaateliikkeen pitäjän mielenkiintoista blogia, jossa annetaan pukeutumisvinkkejä ja esitellään myynnissä olevia asuja. Ei ole tullut käytyä Vaasassa, kun se on meiltä kattoen niin sivussa. Ei tarvinnutkaan mennä, kun Dopp on avannut liikkeen Helsinkiin ja meidän hotellin viereen. 

aa%20dopp.jpgaa%20dopp1.jpg  

Kun en oikein tiennyt, mitä olisin ostanut, myyjä valitsi silkkipaidan. Stockmannilla ja Sokoksessa oli niin hienoja vaatteita, etten osannut valita mitään. Forumin liikkeissä oli varmaan musiikkivalinnalla asetettu asiakkaille yläikäraja. Räminämusiikkia aivan hirvittävällä volyymilla. 

Ateneum

Miehelle käynti oli ensimmäinen ja mielelläni lähdin mukaan. Parasta oli Edefeltin, Halosen ja muiden vanhojen taiteilijoiden työt. Varsinkin taistelevat metsot oli kuulemma hieno. Otin tietenkin kuvan Miehestä ja metsoista. Päädyin tänne laittamaan kuitenkin kuvan Alvar Aallon töiden näyttelystä. Miehen työpaikka kun on Aallon suunnittelemassa kaupungintalossa.

aa%20aalto.jpg  

Heurekassa

olemme käyneet lasten kanssa joskus parikymmentä vuotta sitten. Nyt halusimme käydä aivan kahdestaan. Monenmoista katseltavaa ja kokeiltavaahan siellä on. Tällä kertaa nuo eläimet, joilta on muka irrotettu nahka pois. 

aa%20heureka.jpg  

Kammottavan näköisiä. Edelleen. Olenkin varmaan kertonut, että olen alakouluikäisenä nähnyt painajaisia "punaisesta miehestä". Koulussahan oli opetustaulu, jossa oli ihmisen lihakset. Selvästi punainen mies. Samantyyppinen taulu on myös fysioterapeutin huoneessa. 

Silminnäkijähavainto

Varsinainen kiinnostuksen kohde oli kuitenkin silminnäkijätesti, josta äskettäin radiossakin kerrottiin. Tietenkin osallistuimme ja testin jälkeen totesimme, ettei meidän havaintoihin ole luottamista. Näimme henkilön käytävän varrella ja meidän piti arvioida, oliko hän mies vai nainen, mikä ikä, pituus ja paino, kuinka etäällä hän oli itsestä. Lisäksi oli joukko kuvia, joista piti tunnistaa ko. henkilö. Kokeessa oli neljä testiä. Lopputulos oli surkea eli aivan pieleen meni. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten paljon arviot menivät pieleen.

Tuonne Heurekaan menimme eka kerran lähijunalla ja kyselin Tikkurilan asemalla, miten me osataan sinne. Ystävällinen rouva opasti meidät oikeaan suuntaan. Aina kannattaa kysyä, jos ei tiedä. Olen huomannut, että meille naisille tuo kysyminen on helpompaa kuin miehille.

Reissu oli mukava mutta kotimatkalle lähdimmekin jo mielellämme. Junalta kotiin palatessa oli pakko pysähtyä.

aa%20rypsi.jpg  

Pelto on kuin aurinko.

keskiviikko, 5. heinäkuu 2017

Pikku puuhailu pitää lämpimänä

Lämpötila keskiviikkopäivänä noin 13 astetta, pientä sadetta silloin tällöin, aurinko pilkahti puolisen minuuttia. Tästä se kesä muodostuu - ainakin tänään.

Viime viikolla vein Tamperelaisvieraani Keskisen Tavarapuoltiin Tuuriin. Vai oliko se niin, että hän vei. No, kaksi prinsessaa tutustui naapurivaltakunnan kuninkaanlinnaan. 

aa%20tuuri.jpg  

Tarjolla oli paljon tavaraa, josta hieman jäi meille. Enemmänkin ihmeteltiin, mitä muutoksia oli tehty. Prismoja ja sittareita on meidän valtakunta täynnä, mutta tämä on aivan erilaista. Käykää kattoos. 

Meidän kaupunginosassa, jota mieluummin sanon pitäjäksi vaikkei se sitä enää olekkaan, on meneillään kulttuuriviikko. Sain naapurin Emman mukaan satupiknikille.

aa%20emma.jpg  

Kuuntelimme Nallen reissuista eri paikkoihin. Satuja säesti lähtevät paloautot ja muutamat sadepisarat. Sielläkin oli kylmä. Ei edes karkit ja limsa lämmittäneet. 

Muun ajan olenkin viettänyt puutarhassa ja nyppinyt rikkaruohoja. Tämä "kesä" onkin ollut niille tosi suosiollinen. Vettä on riittänyt eivätkä ole lämpöä kaivanneet.  Mansikat ovat onneksi jo raakileina.

aa%20mansikka.jpg  

Siksipä kehittelenkin vanhoista pitsiverhoista "verkot" mansikkarivin ylle. Laitan kuvan myöhemmin, miltä ne näyttävät ja onko suunnitelma toteutuskelpoinen. Arvelen, että mansikat saavat verhon läpi riittävästi valoa.

aa%20pitsi.jpg  

Raparperiruttoa?

aa%20raparp.jpg  

Osa raparperin lehdistä ovat tämän näköisiä. Tämä on aivan uutta. Kotiloita meillä ei ole näkynyt enkä oikein usko etanoihinkaan. Pitää kait hiipiä yöllä kattoon, mikä puutarhassa mellastaa. Saattais yöllä viihteeltä palaava nuoriso ihmetellä, kun istuisin puutarhassa tuolilla yöllä kahden kieppeillä.

sunnuntai, 25. kesäkuu 2017

Aina kotona?

Joskus tuntuu, että olemme aina kotona. Väärä tunne! Kyllä olemme liikkeelläkin. Tänään toisena juhannuspäivänä olimme jo heti kello 10 jälkeen Prismassa. Mies tarvitsi ruuveja saunan lauteiden tekemiseen eikä hän voinut odottaa huomiseen. Tänään on hyvä ilma tehdä sisätöitä.

Olimme viikko sitten Farmari 2017-näyttelyssäkin. Siellä käymme aina, kun sattuu olemaan lähistöllä. Tällä kertaa Seinäjoella, keskellä kaupunkia. Kuljeskelimme, söimme maistiaisia; oli Hookoon makkaroita, Valion kaiken sortin syömisiä ja tietenkin Atrian makkaroita ja salaatteja.

Ei suostunut Mies tähän pyyntöön

aa%20pussaus.jpg 

Nostalgiaa. Kotona ensimmäinen traktori oli David Brown. Pakko kuvata.

aa%20david.jpg  

Huimaa tuo koneiden kehitys. Tämä ilmeisesti muokkaa maan, lannoittaa ja kylvää. 

aa%20kone.jpg  

Pojanpojan perhekin kävi näyttelyssä. Mielenkiintoisimpia olivat kukko ja kanat, mutta tämäkin kelpasi. Kuvasta en olisi tiennyt, että poika istuu puimakoneen renkaassa.

aa%20masi.jpg  

Ensi kesänä Miehen farkut parempaan käyttöön.

aa%20housut.jpg  

Jos oli traktori nostalginen, on tämäkin rakennus. Kun 18-vuotiaana muutin työn perässä Seinäjoelle, asuin tässä sairaalan tornitalossa huimimman nuoruuden. Silloin joki oli vain joki, jonka varrella kasvoi nokkosta ja pajua. Jokiranta ei ollut meille edes olemassa. Onneksi ajat muuttuvat ja viihtyisyyttä lisätään.

aa%20tornitalo.jpg  

Lapsena maatalousnäyttelyjen parasta oli, kun sai ostaa lierillisen olkihatun. Se päässä seuraavana kesänä harvensimme sokerijuurikasta, porkkanaa ja punajuuria ja nypimme rikkaruohoja. Hattu päässä edelleenkin perkailen puutarhassa.