sunnuntai, 12. elokuu 2018

Tosi kalliita kurkkuja

Tässä on osa otsikossa mainituista kurkkutuotteista:

kurkut.jpg  

Tänään kurkkuja säilöessäni aloin oikein miettimään, että mullahan on pian tosi kalliita etikkakurkkuja ja kurkkusalaattia. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ainakin kurkuista pitäisi tulla hyviä, kurkkusalaatista en tiedä.

Pitäisi laskea, paljonko yksi purkillinen oikeasti maksaa:

+tilatut kurkunsiemenet + niiden osuus postituskuluista
+ pahviset ja maatuvat istutusruukut
+ kasteluun ja muuhun hoivaan käytetty aika vaikkapa minimipalkan mukaan laskettuna
+ kurkkulavan lannoitteet ja kalkki + työ
+ kurkkulavan lasin availu ja sulkeminen säiden mukaan ja kastelu päivittäin ainakin kuukauden ajan
+ kastelu ja lannoitus loppukesän ajan
+ lehtien kanssa samanväristen kurkkujen etsintä ja poiminta
+ kurkkujen huuhtelu, viipalointi, tillien ja mustaherukan lehtien haku puutarhasta ja näiden kaikkien purkittaminen
+ etikkaliemen keittäminen ja purkkien täyttäminen - suosin ehdottomasti Meiran aineksia - etikka ja sokeri maksavat myös

Olikohan tässä kaikki? Olen aikaisemminkin todennut, ettei tässä ole mitään järkeä. Muutamalla eurolla saa kaupasta isot purkit. Mutta on se vaan mukava seurata taimien kehitystä, kukintaa ja kurkkujen kasvua. Vaikka ei se tänä vuonna mennyt ihan niinku Strömsössä. Kurkkulavassa on ollut samat mullat liian monta vuotta enkä lannoittanut riittävästi. Ei meinannut päästä kasvun alkuun, ei sitten millään. Laitoin ylimääräiset taimet toiseen lavaan, koska eihän kasvatettuja taimia voi kompostiin laittaa. Ja ne ylimääräiset innostuivat kasvamaan ja sieltä me se sato otettiin. Joskus käy näin.

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Pensaat tyhjänä ja pullot täynnä

Tänä kesänä kaikki on tapahtunut vauhdilla, niin marjojen kypsyminenkin. Eipä mennyt kovin paljon aikaa, kun olimme tyhjänneet kaikki marjapensaat. Punaiset ja valkoiset viinimarjat tykkäsivät tästä kesästä, mutta mustia tuli valitettavan vähän. Ja ne viheliäiset varistivat marjoja ennen kypsymistä. Olisivat olleet tyytyväisiä, kun raakilevaiheessa ja myöhemminkin kastelimme pensaat kunnolla.

Me laitamme mehut vanhanaikaisesti (?) pulloihin, jotka säilytämme anoppilan kellarissa. Se tietää pullojen pesua ja varsinkin etikettien poistamista viinipulloista. Tein poikkitieteellisen tutkimuksen, mikä on helpoin tapa irrottaa etiketit. Vaihtoehdot katselin netistä:

Kun pullot laittaa veteen 1-2 vuorokaudeksi niin jopa tulee puhdasta.

vesipullo.jpg  

Ei tapahtunut mitään, etiketit edelleen suht tiukasti kiinni pulloissa.

Kertoivat ruokasoodan olevan sellainen ihmeaine, joka irrottaa. Ei irrottanut

leivinj%20pullo.jpg  

Laitoin ruokasoodan keittiön kaappiin ja otin iki-ihanan monitoiminesteen eli Miramen kynsilakanpoistoaineen. Ja jopa tepsi. Ei haitannut vaikka laitoin ainetta pikkuhousunsuojaan ja sillä pyyhin, kun vanulaput olivat loppu. Tuo Mirame on DaCapon ohella ikuisuustuote. Niitä on ollut myynnissä niin kauan kuin muistan ja muistan aika kauas.

miramepullo.jpg   

Nyt ovat mehut pulloissa ja odottelemme omenoiden kypsymistä ja niiden mehustamista. Näyttävät olevan niin pihlajanmarjakoin merkkaamia, etten taida tehdä kovin paljon sosetta.

 

sunnuntai, 5. elokuu 2018

Heinäkuun kirjahylly

Heinäkuussa lukeminen oli yksi niistä "töistä", joissa vähiten tuskastui kuumuuteen. Varsinkin, kun kirjat olivat kevyitä.

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

mustonen.jpg  

Kirja on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan 6. kirja ja tässä pääähenkilönä on Idan tytär Kirsti Eriksson. Idastahan on kerrottu kirjoissa Paimentyttö, Lapsenpiika, Emännöitsijä, Ruokarouva ja Ruokarouvan tytär, jotka olen lukenut aikaisemmin.

Kirsti asuu kirjan alussa Pariisissa, jossa tekee vaatteita muotihuoneelle. Helsinkiin palattuaan hän perustaa muotihuoneen. Hän asui Pariisissa sulhasensa ja tulevan miehensä Iivo Borissaisen kanssa, joka on opiskeli kuvanveistoa ja oli kotoisin Uhtualta. Kirstin äiti Ida pitää täysihoitolaa Albergassa.

Pidin tästäkin kirjasta, jossa historian tapahtumat on sujuvasti liitetty tapahtumiin. Vaikka pidin, olivat aikaisemmat kirjat mielenkiintoisempia.

Kaari Utrio: Ruma kreivitär

2utrio.jpg  

Eletään 1830-luvun Helsingissä ja Espoossa. Päähenkilöinä varakas tehtailija Anton Wendel, kaunis, rikas ja ylhäinen mutta äksy Augusta, kaunis, ylhäinen, köyhä Amanda ja Julia, ylhäinen mutta ei kaunis eikä rikas. Kerrankin päähenkilö on aivan tavallisen näköinen!

Kukin pysyi siihen aikaan säädyssään eivätkä ylhäiset tienneet alemmista ihmisistä mitään. Ei ylhäinen tehtailija Wendel sekoitti näitä rajoja.

Kirja oli alussa hiukan tylsä, koska siinä esiteltiin lukuisat henkilöt. Se oli kuitenkin kevyttä kesälukemista, josta sai kiinnostavaa historiakuvausta tuolta ajalta. Ja pitihän lukea, jotta tiesi, kuka sai kenetkin. Vaikka ei näissä saamisissa mitään yllätystä ollut.

Saramäki - Palmu - Piippo: Joka tyypin kaavakirja

2kaava.jpg  

Kävin viime talvena kansalaisopiston kaavakurssilla, jossa tehtiin omien mittojen mukaiset peruskaavat. Tästä kirjasta sain muutaman lisävinkin ompeluksiini.

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

4berl.jpg  

Serkkuni Hilkan suosittelemassa kirjassa kerrotaan norjalaisen Neshovin veljeksistä; Tor pitää sikafarmarina kotitilaa, Erlend on tanskalaistunut homo, jolla miesystävä Krummen, Margido on hautausurakoitsija, Torunn on Torin tytär, joka ei ole tuntenut isäänsä sekä mykkyyteen vajonnut isä, jonka nimeäkään ei taidettu kertoa. Ja kerrotaanhan sioista ja koiristakin.

Veljesten äiti Annan sairastuminen ja kuolema kokoaa nämä henkilöt yhteen. Pitkästyin alussa näiden henkilöiden esittelyihin mutta sitten juoni nappasi mukaansa. Kerronta hyppelehti välillä asiasta toiseen, mutta niinhän omatkin ajatukset hyppelehtivät. Joskus pitää oikein miettiä, että mitenkäs minä nyt tätä asiaa mietin.

Tykkäsin kirjasta ja aion lainata vielä sarjan kaksi osaa.

Marja Aarnipuro: Ikäneidon testamentti

5aarni.jpg  

Aarnipuron toinen dekkari, jossa toimittaja Kaarina Riikonen on poliisien ohella ratkomassa murhajuttua. Tässä Kaarinan naapuri, iäkäs apteekkari Helvi kuolee. kuolema osoittautuu murhaksi.

Kirja on juoneltaan ensimmäistä kirjaa parempi ja mielenkiintoisempi. Pitkään piti arvella muutamaa murhaajaehdokasta. Helppolukuinen ja sopi tähän helteeseen.

Tarja Leinonen: Koti koivun alla

2koti.jpg  

Kirjavinkit - sivulla on tiivistetty romaani lyhyesti: 'Arvostelussa Tarja Leinosen romaani Koti koivun alla lasta odottavasta teinityttö Seijasta, lestadiolaiskodista, isän jyrkkyydestä sekä sulhasen vetäytymisestä.' Eletään 1980 -lukua.

Seija asuu omissa oloissaan pihan perällä olevassa asuntovaunussa ja kun ei ole uskossa, voi katsoa enojen tuomaa televisiotakin. Äiti ja sisarukset salaavat jyrkältä isältä Seijan raskauden. Yhdistyksen miehet tuomitsevat äidin romaaneista, lasten kirjastoautokäynneistä ja Seijan tanssireissuista mutta isä saa synninpäästön.

Kirjassa kuvaillaan paljon perheen elämää ja Seijan vastuuta nuoremmista sisaruksista. Tykkäsinkin kirjasta mutta välillä pitkästyin, kun kirjan arkitoimet ja tapahtumatkin toistuivat.

Netti on tosi kätevä kirjojenkin lukijalle. Sieltä saa hakea kirja-arvosteluja ja katsoa mitä mieltä muut lukijat ovat olleet. 

torstai, 2. elokuu 2018

Sähköistä on

Tällä viikolla uutisoitiin aika näyttävästi sähkökäyttöisen lentokoneen lento. Sillä on kuulemma tulevaisuutta vaikka tässä vaiheessa ei voi lentää vielä Helsingistä Tampereelle saakka. 

On meilläkin sähköistä. Ostimme muutama viikko sitten sähköpyörät Lakeus Sportista, jossa on niin hyvä palvelu. Ensin minä ja sitten Mies, kun ei pysynyt mun perässä tavallisella pyörällä.

py%C3%B6r%C3%A4t.jpg  

Olin jo vuoden verran tuumaillut tätä ostosta, kun entisöintiystäväni Kaija, joka kulki 10 kilometrin työmatkansa sähköpyörällä, kehui kulkuvälinettään. Kun Antti ja Aikku piipahtivat meillä, saimme koeajaa heidän pyöränsä. Olin vakuuttunut ja olen edelleen.

Poika tosin kysyi, että hommasinko riittävän pitkän sähköjohdon. Jyväskylä-rallin erikoiskokeen Ouninpohjan varrelta maailmalle lähtenyt Hannele kyseli, että mitäs sähköpyörällä, kun meillä ei ole edes mäkiä. Ei ole mäkiä mutta vastatuulta riittää. Kylällä jotkut naureskelivat, että eihän tuo ole mitään pyöräilyä. Siihen oli pakko todeta, että eihän tämä ole mopo. Pyörähän on sähköavusteinen ja siinä voi itse määritellä, miten paljon ottaa apuja ja millä vaihteella ajaa.

Sitä minä vaan, että pois en tuota pyörää anna. On sillä aivan mahtava pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Toisena vaihtoehtona on, että helposti tulisi ajettua sama matka pikku Pololla enkä paljon pyöräilisi. Tällä iällä kaikki liikunta on tarpeen.

Ilmassa ei ole sähköä

Meillä on viimeksi satanut 29.6. mitä nyt 2 milliä on ripotellut myöhemmin. Ei ole satanut eikä ukkostanut. Kaikki sadepilvet ovat kiertäneet meidät. Tälle torstai-iltapäivälle pilvikartta näyttää sadetta. Saa tulla vaikka just silloin aion mennä tyttären kanssa vadelmatilalle poimimaan tämän syksyn sadon.

aapilvi.jpg

Marketta on tykännyt tämän kesän kuumista keleistä.

marketta.jpg 

lauantai, 28. heinäkuu 2018

Pöyröötä, golffia ja kuuta

p%C3%B6y.jpg  

Näinhän se on.

Tämä Pöyrööt-sarjakuvassa pääosassa ovat nämä kaksi miestä Jussi Pöyröö ja Make Yli-Sakia, Jussi-paitainen tietää kaiken ja toinen ei ole aivan niin viisas. Miehen kanssa aamukahvin aikaan mietimme, miten tuon pöyröö-sanan oikein suomentaisi. Mun piti taas googlata ja löysin keskustelu24-sivuilta mielenkiintoisia vastauksia, kun Etelä-Pohjanmaalle muuttanut kyseli tuon sanan merkitystä. Yksi totesi, että pöyröö on uhkarohkea, itsepäinen, impulsiivinen jne. oman tiensä kulkija. Ja muka viisas mun mielestä.

Mies sai lapsilta eläkelahjaksi Ähtärin Golf Par3 X kentälle, jossa saa pelata ilman green cardia. Se on kuulemma eläkeläisten hommaa. Kerran olemme työporukan kanssa käyneet kokeilemassa eli mitään emme osaa. Joskus osuin mailalla palloon, useammin heinätukkoon mutta saimme pallon sille tarkoitettuun koloonkin. Ei ehkä hetkeen osteta golfkärryä vaikka oli mukava kokeilla tätäkin harrastusta.

Kahvila ravintola Art

Kahden tunnin golffailu vaati kahvit ja löysimmekin hyvän paikan, jossa oli hyvät kahvit ja silmänruokaa:

art.jpg  

Tämän kahvilan yhteydessä on todennäköisesti keramiikkapaja, koska tarjolla oli runsaasti tavaraa.

art3.jpgart2.jpgart1.jpg  

Onneksi kaapit on täynnä astioita ettei tarvinnut ostaa mitään. Nuo punaiset kipot olisi ehkä houkuttanut. Tosin tämän tyyppiset astiat ovat meidän huushollissa jo hiukan eilistä. Ja tottahan Pandat ovat myös talossa. 

art4.jpg  

Oikeita Pandoja ajattelimme mennä kattoon, kun koulut ovat alkaneet. Silloin on mahdollista päästä eturivistä katteleen niitä.

Täydellinen kuunpimennys

kuu.jpg  

Pyöräilimme järven rantaan katsomaan kuunpimennystä. Oli täydellinen. Pilvet vaan olivat kuun edessä. Tulipa pyöräiltyä yösydännä.