maanantai, 17. syyskuu 2018

Riittäisikö valokuva muistoksi?

Kesän aikan perkailin taas aitassa pahvilaatikoita, joissa on vaatteita eri vuosikymmeniltä. Ajattelin aikanaan, että jätän niitä matonkuteiden (=okuli, nukeri) leikkaamista varten. Vaatteita penkoessa kyselin itteltäni, että leikkaanko näitä koskaan. Ja tuumauksen jälkeen totesin, etten leikkaa. Niinpä osan vaatteista laitoin jätesäkkiin ja veimme jäteasemalle. 

Ehkä arvaattekin, etten kaikkia malttanut laittanut pois. Mm. nämä pesin ja toin isoon muovilaatikkoon vintille lämpimään ja kuivaan tilaan:

Tämä 60-luvun lopun hameen pituus on 38 cm. Lyhyt mutta alle vesirajan. Villakangasta ja Suomessa tehty niinkuin lähes kaikki tuon ajan vaatteet.

  hame.jpg  

Tämä neulosmekko on 70-luvun alkupuolelta ja yksi suosikeistani. Myös tytär on pitänyt tätä.

mekko.jpg  

Kun lapset olivat pieniä, ompelin lähes kaikki heidän vaatteensa. Tämän ompeluun meni aikaa, kun kokosin sen kangastilkuista. Tätäkään en malta laittaa pois.

mijan.jpg

Anopin crimplenemekko varmaankin 70-luvulta. Tätä saatan pitää ensi kesänä.

crimplene.jpg  

Eikä tässä ole kaikki säilytetyt vaatteet. Laatikoissa on kihlakuvassa oleva neulehame ja -liivi, hääpuku, ainut Miehelle neulomani villapusero..... Mikä kumma siinä on, kun näitä vaatteita pitää säilyttää. Eikö riittäisi, että otan valokuvat ja katselen niitä silloin tällöin? 

keskiviikko, 12. syyskuu 2018

Lapin lumoissa

Nyt on mullakin jutun juurta, kun puhutaan Lapin matkailusta. Olemme olleet pohjoisessa kaksi kertaa talvella joskus ajat sitten; Levillä ja Rukalla. Nyt olimme ensimmäisen kerran alkavan ruskan aikaan viikon Ylläksellä ja reissu kyllä yllätti ja ihastutti.

Ystävämme Sinikka matkanjohtajana kutsui meidät mukaan 30 hengen porukkaan, josta suurin osa oli tottuneita Lapin kävijöitä. Saimmekin tosi hyvän opastuksen, jota ilman olisimme jääneet kahdestaan reissatessa. Kävimme Hangaskurussa, Särkitunturilla, Kellokkaassa, Pakasaivon luontokirkossa. Ja tietenkin Jounin kaupassa. Tottahan reissulla oli myös viihdettä ja virkistäviä illanistujaisia.

Reissulla oli niin paljon tapahtumia, etten oikein tiedä, mistä kirjoittaisin ja mihin lopettaisin.

Jos vaikka aloitan Kukkolankoskesta, jonka varrelle pysähdyimme ja ihmettelimme Tornionjokea.

a%20kukkolankoski.jpg

Majoituimme Äkäslompoloon Ylläskiepin mökkeihin ja tosi edulliseen ryhmäpakettiin kuului myös aamupala, eväät päiväksi ja iltaruoka. 

a%20kieppi.jpg  

Isäntäpari Esko ja Tarja olivat aivan huippupari. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista.

a%20is%C3%A4nn%C3%A4t.jpg

Kävelimme paljon ja totesin rapakuntoni. Aakennustunturin rakkalla päätin, etten tule enää koskaan Lappiin

a%20aakennus.jpg

Pallaksella päätin, että tulen uudestaan

a%20pallas.jpg  

a%20pallas.jpg

Tulin katsomaan kuukkelia. josta meillä on vain videoita, kun kuvaa emme ehtineet saada,

tunturipuroja

a%20puro.jpg

ruskaa, joka oli vasta aluillaan, mutta olin tyytyväinen tähänkin

a%20ruska.jpg

poroja, jotka olivat liian kaukana kuvattavaksi.

Pallaksella rupattelimme kahden nuoren pojan kanssa, jotka olivat tulleet Hetasta, yöpyivät teltassa ja valmistivat ruuan nuotioilla.

a%20pojat.jpg  

Porukkamme sienirouva Ritva Vaasasta keräsi metsästä isot pussit täyteen karvarouskuja ja monet poikkesivat polulta metsään talkoisiin.

a%20rouskut.jpga%20rousku.jpg  

Tämä on kuulemma jokavuotinen perinne. Veikkaan, ettei kovin monella ole tällaisia lapintuliaisia. 

Kävimme ulkomaillakin eli Kolarista sillan yli Ruottin puolelle Pajalaan Lahtisen kauppaan. Meidän tuliaiset lapsille oli poronliha eri muodoissa.

a%20ruotsi.jpg  

Linja-automatka kesti kymmenisen tuntia ja sinä aikana ehti pelata Sanapalaa ja yhden junasukankin neuloin meidän neljän kuukauden ikäiselle pojanpojalle.

a%20junasukka.jpg  

Paljon olisi kerrottavaa ja kuvattavaa mutta joku tolkku blogin pituudessakin pitää olla. Reissu toi lapinkuumeen, jota on jatkossa pakko parannella siellä paikan päällä.

Kiitokset matkanjohtaja Sinikalle ja koko porukalle! 

perjantai, 31. elokuu 2018

Nyt mua hävettää

Kirjoitin äskettäin Tampereen reissusta ja viikolla huomasin, että meidän omalla paikkakunnalla kolmen kilometrin päässä on aivan ainutlaatuinen tutustumiskohde. Se hävettää, etten ole hetkeen siellä käynyt ja siitä kirjoittanut. Nyt olen käynyt. Se on 

Suomen siirtolaisuusmuseo ja varsinkin Maailman Raitti

Kalajärven virkistysalueella Peräseinäjoella sijaitseva Maailmanraitti on Siirtolaisuusinstituutin eläkkeelle jääneen johtajan Olavi Koivukankaan unelma, jonka ovat toteuttaneet siirtolaisuudesta kiinnostuneet henkilöt laajan talkooporukan kanssa. Kannattaa käväistä heidän nettisivuillaan ja tutustua koko alueeseen, jonne on siirretty Suomesta lähteneiden siirtolaisten taloja ja asumuksia.

Maailman Raitille siirrettiin ensimmäisenä Hakalan Amerikan talo, joka rakennettiin amerikantienesteillä Ilmajoelle.

hakalan%20talo.jpg  

Seuraavaksi alueelle pystytettiin Australiasta lahjoitettu sokerinleikkaajien parakki. Harmittaa, kun siellä ei ehditty käydä. Parakkialueesta on kuvia museon nettisivuilla.

Kolmantena pystytettiin Siperian talo, jonka rakensi Kakolasta Siperiaan "päässyt" Matti Unkuri. 

siperia.jpgsiperia%20tupa.jpg

Tänä kesänä avattiin Kanadan New Finlandiin 1890 rakennettu Knuuttilan talo, jonka sisustus oli uudenaikainen muihin verrattuna. Oli olohuone ja keittiö.

knuuttila.jpg  

knuu%20tupa.jpg  

knuu%20keitti%C3%B6.jpg   

Tällaisia Amerikan arkkuja on meillä päin ollut aika monessa talossa.

knuu%20gramm.jpg  

Tämän Knuuttilan talon historiasta ei ollut vielä tarkempia tietoja museon nettisivuilla. Odotellaan. 

Tervetuloa Peräseinäjoelle, Kalajärvelle ja Maailman Raitille!

torstai, 30. elokuu 2018

Elokuun kirjahylly

Elokuu ei ollutkaan mikään lukukuukausi. Jotain sentään.

Seija Paasonen: Taiteilijoiden taivaat - meteorologin silmin

taiteilijoiden%20taivaat.jpg  

Televisioista tuttu meteorologi Seija Paasonen on tehnyt aivan upean kirjan taiteilijoiden maalaamista taivaista. Kirjassa on paljon kuvia maalauksista, joista Paasonen kertoo ja arvelee, millaista ilmaa on ollut tulossa tai mitä on ollut. Ohitin tarkemmat selvitykset eri pilvien nimistä, tärkeämpiä olivat kuvat.

Kirja oli minulle ensisijaisesti kuvakirja. Olen aina katsellut pilviä ja harmitellut, kun nykyisellä tontillamme ei näe taivasta kuin hiukan idän ja pohjoisen suuntaan. Mun kesäpaikka olisikin keskellä lakeutta niin, että taivasta näkyisi 180 astetta.


Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

Sarah ja Eddie tapaavat Englannin maaseudulla, viettävät huumaavan viikon yhdessä ja rakastuvat. Sitten Eddie lähtee lomalle luvaten soittaa Sarahille mutta soittoa ei kuulu. Yrittäessään selvittää, mitä on tapahtunut, Sarah huomaa, että salaisuuksilla on tapana paljastua.

Noin 130 sivua luin sitkeästi vaikka ei oikein huvittanut. Ihmettelin vain sitä, kun Sarah viikon tuttavuuden jälkeen etsi ja selvitti, missä Eddie olisi. Minun itsetunnollani olisin oitis ajatellut, että se juttu oli siinä, ripotellut tuhkaa päälleni ja jatkanut tarpomista.

Tuon 130 sivun jälkeen juoni olikin kiinnostava - erittäin kiinnostava. Siitä ei tässä enempää. Tämän kirjan osalta ajattelin samoin kuin Leena Lehtolaisen Tappava säde -kirjan luettuani; olisi alkupuolella pitänyt pysähtyä miettimään, miksi jotkut asiat kerrottiin. Olisi ynmmärtänyt ehkä juonen paremmin.

En ihmettele, että kirjalla oli pitkä varausjono kirjastossa. (Unohdin ottaa kuvan kannesta)


T.S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirj


cats.jpg  

Kävin tyttären kanssa viime lokakuussa katsomassa Cats-musikaalin Hartwall Areenalla. Ennen reissua etsin kirjastosta Eliotin runoja suomennettuna. Ei ihme, ettei löytynyt. Tänä vuonna julkaisiin runot suomeksi. Lainasin kirjan, mutta en jaksanut lukea kuin muutaman sivun. Katson tarinan mieluummin kuin luen.


H.C. Andersen: Kootut sadut ja tarinat

satukirja.jpg  

Olen ollut varmaan jotain kymmenen korvilla, kun sain serkultani (=oikeasti hänen äidiltään) kolmiosaisen Kootut sadut ja tarinat, painovuosi 1956. Olen merkinnyt ykkösosan "kirjastoni" kirjaksi nro 1. Ykkösosasta olen merkintöjen mukaan lukenut suurimman osan mutta muiden osien sadut olivat osaksi niin kummallisia, että jäi lukematta. Nyt luin mm. Pienen merenneidon ja Todellisen prinsessan, jotka olivat edelleen yhtä hyviä. Kyllä Raul Roineen Suomen kansan suuri satukirja on kuitenkin parempi. Kun pian siirrytään sisäruokintakauteen, voisin romskuja lukea enemmän päivällä ja nukkumaan mennessä lukisin vain iltasadun. Lukisin vaikka ääneen, niin Mieskin kuulisi ;)

maanantai, 27. elokuu 2018

Tampere tutummaksi

Teimme parisen viikkoa sitten jokakesäisen visiitin ystävämme Helenan luokse Tampereelle. Emme istuskelleet koko aikaa sohvalla rupattelemassa vaan tottahan kiertelimme kaupungilla: Olemme pikkuhiljaa tutustuneet uusiin kohteisiin eli emme suinkaan mene aina Suvilaivalle emmekä Paapan kapakkaan.

Tutustuimme Tampereen tuomiokirkkoon, jonka olen nähnyt eka kerran ulkoapäin jo vuonna 1974 opiskelujen alkaessa. Ei vain ole tullut aikaisemmin käytyä siellä.

tuomiok.jpg  

Halusin nähdä kirkon lisäksi Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -maalauksen. Oli hiukan samanlainen pettymys kuin Mona Lisan näkeminen Pariisissa. Taulu oli pienempi mitä olin kuvitellut ja se oli lehterillä, eikä päässyt katsomaan lähempää.

kirkko%20sis.jpg  

Plevna sen sijaan on tuttu. Terassilla opetin emännällemme ja Miehelle laivojen tekemistä. Niitähän ei voinut tehdä ilman paperikuitteja.

oluet.jpg  

Plevnassa on jotain erityistä, kuten tarjoilijoiden työasut ja

plevna%20tarj.jpg  

hyvä ruoka. Tällä kertaa minulle maistui maksapihvit.

plevna.jpg  

Ihmettelimme, miksi annokset ovat niin suuria. Voisikohan saada puoli annosta niinkuin ennenvanhaan Luomalan ruokalassa? Miksi näitä pohtimaan, kun etukäteen tiesimme mainiot annokset.

Uusi Ratinan ostoskeskus oli iso mutta aivan "tavallinen", millaisia keskuksia on kaikissa isoissa kaupungeissa. Ravintola Periscopen kattoterassill oli pakko piipahtaa olusille ja katsomaan maisemia. Täältä voisi seurata Suomi-Ruotsi maaotteluakin.

ratinan%20periscope.jpg  

Piti hämmästellä myös ratikkalinjan työmaata Hämeenkadulla Tammerkosken sillan kupeessa

silta.jpg  

ennenkuin lähdimme Pyynikin kesäteatteriin Teemu Roivaisen konserttiin. Teemu on mun kakkosmies  Kyösti Mäkimattilan jälkeen ja ennen Amadeusta. Nämä ovat mun kolme tangokuningasta.

teemu.jpg  

Ei konsertti ollut pelkkää tangoa, enemmänkin oli Frank Sinatraa, josta Teemu näyttää tykkäävän. Enemmän kuin minä. En ole muuten ennen nähnyt ainuttakaan konsertti- tai tanssipaikan bäckstagea. Nyt näin ja kuvasinkin: Sateen sattuessa ei olisi mikään kuiva paikka.

b%C3%A4ckstage.jpg  

Oli taas niin mukava viettää pari päivää Tampereella Helenan huolehtiessa meistä. Ajattelinkin, että jos mun olisi aivan pakko muuttaa pois nykyisestä asuinpaikasta, muuttaisin tähän Keskustorin kupeeseen ja yläkerroksiin.

tornitalo.jpg

Eikös ihmisellä pidä olla unelmia?