sunnuntai, 13. tammikuu 2019

Aakkosissa ollaan

Onkos sinun sukunimesi aakkosten alkupäässä, keskellä vai lopussa?

Tästä aiheesta juttelimme autossa, kun menimme tyttären kanssa tekemään lähtösiivoukset heidän entiseen asuntoonsa. Tytär muutti avopuolisonsa kanssa aivan meidän naapuriin. Sukunimemme alkaa V-kirjaimella, missä minulle tuli naimisiin mennässä pudotusta P-kirjaimesta.

Tytär totesi, että oli aivan mukavaa olla ylioppilasjuhlassa "Vee", kun sai mennä lavalle seisomaan neljänneksi viimeisenä. Aakkosten alkupäässä olevat joskus pääsevät, mutta varmaan monta kertaa joutuvat aukaisemaan latua eli menemään uuteen juttuun ekana tai ottamaan kantaa johonkin asiaan. Onneksi mulle ei osunut tätä kohtaloa.

Meidän poika on syntynyt lokakuun lopussa. Rippikouluvuoden keväällä kysyin, että aikooko hän yrittää ensimmäiseen ripariin. Tähän poika totesi, että viimeiseen joutuu joka tapauksessa, kun katsotaan sukunimi ja syntymäaika. Niin myös kävi. Tytär totesi, että alaluokilla harmitti, kun todistukset jaettiin aakkosjärjestyksessä ja sen jälkeen sai heti lähteä luokasta ja hän sai todistuksen viimeisten joukossa. Ne pari minuuttia olivat varmaan aika pitkät!

Tämä kuva otettiin alakoulun kevätjuhlan jälkeen ja silloin oppilaat lähtivät luokasta yhdessä.

luokkakuva.jpg

Entäs järjestys pituuden mukaan? Koulussa luokan lyhimpiin kuuluvana joutui istumaan edessä, mutta pääsipä välitunnilta sisälle alkupäässä. Silloin koulussa oltiin välitunnit ulkona ja opettaja päästi rappusilla seisoen ensimmäisenä suorimmat jonot. Kun koulun liikuntatunnilla pelattiin pesäpalloa, kaksi parasta sai vuorotellen huutaa muut omaan porukkaansa. Siitä tuloksesta ei kannata kirjoittaa ja joukkueet olisi voitu valita aakkos- tai pituusjärjestyksen mukaan.

Entäs sinulla?

perjantai, 4. tammikuu 2019

Ei mitään uutta

Vuosi vaihtui ja samat jutut toistuvat. Lehdet ja nettikin on saanut meidät vakuuttumaan syötävien jouluherkkujen ihanuudesta ja kannustaneet nauttimaan niitä. Ja kun me olemme houkutuksille altiina lähteneet nautinnon tielle, käännetään kelkka totaalisesti:

uusi%20lehti1.jpguusi%20lehti.jpg 

Viisaat terveydenhuollon ihmiset sanovat, että painon jojoilu ylös ja alas ei ole terveellistä. Olemmekin urakalla syöneet joulukarkkeja, jotta pääsemme kunnon härkäviikoille ja syömään normaalisti. Bikinikuntoon on päästävä ennenkuin alamme kuntouttaa talvimyssyjen alla hautuneita ja hapertuneita hiuksia. Sitten pitäisi ruskettua nätisti mutta auringossa ei saa olla liikaa. Raskasta tämä elämä.

Ennen odotimme välipäivinä postista Anttilan ja Elloksen kuvastoja, nyt siemenkuvastoja. Alan taas miettiä, mitä siemeniä tilaan ja kasvatan. Kohtuus pitäisi pystyä pitämään.

uusi%20siemenet.jpg  

Eilen kävimme Tapion kaupassa Kauhajoen Päntäneellä hakemassa langat vauvan peittoa varten. Me tarkoitti sitä, että Mies istui autossa radiota kuuntelemassa ja minä katselin lankoja. Onneksi oli kuskina, kun tiet olivat niin jäisiä ja liukkaita. Tuo lankakauppa on jo pinta-alaltaan suurin näkemäni ja siellä meinaa tulla hulluksi. Pakko oli hillitä itteään, kun kotona on muutamaksi vuodeksi kutomattomia lankoja. En onnistunut kokonaan; keltaiset ja valkoiset vauvan peittoon ja noita muitakin lankoja huomasin tarvitsevani. Saumuriin, sukkiin, tiskirättiin ja vauvan myssyyn. 

uusi%20langat.jpg  

Uskon, että on tulossa hyvä vuosi.

sunnuntai, 30. joulukuu 2018

Joulukuun kirjahylly

Elly Griffiths: Januksen kivi

kirja%20Januksen%20kivi.jpg  

Arkeologi Ruth Galloway on mukana rikostutkinnassa, jossa norwichilaisen talon purkutyömaalta löytyy lapsen luita kynnyksen alle haudattuna. Ruth tietää, että muinaiset roomalaiset hautasivat uhrinsa seinien ja kynnysten alle lepyttääkseen Janusta, kaksikasvosta jumalaa. Talossa toimi aikanaan myös lastenkoti, joten oli selvitettävä, koska surma oli tapahtunut. Ruth selvittää rikosta yhdessä komisario Harry Nelsonin kanssa ja heillä on muutakin yhteistä. Siitä en tässä kerro.

Kirja oli alussa hiukan pitkästyttävä mutta jatkossa riitti tapahtumia ja piti itsekin taas miettiä, kuka on syyllinen. Eipä hassumpi kirja. Saatan lukea muitakin Griffithsin kirjoja.

Yrsa Sigurdarsdottir: Perimä

kirja%20Perim%C3%A4.jpg  

Kirjan prologissa v 1987 kolme lasta otetaan huostaan ja erotetaan toisistaan. Vuonna 2015 perheenäiti surmataan julmasti ja piilossa ollut tytär näkee ja kuulee murhan. Murhaa tutkii poliisi Huldar, ja asiantuntijana on lastensuojelussa työskentelevä Freja. Yhteistyötä haittaa heidän yhteinen yönsä, jolloin Huldar on esiintynyt erinimisenä puuseppänä ja hävinnyt Frejan luota ennen aamua.

Koska tytär näki äitinsä murhan, Freja lastensuojelusta on mukana hänen kanssaan keskusteltaessa. Tutkimusten edetessä tapahtuu vielä kolme raakaa murhaa, jotka arvellaan liittyvän toisiinsa mutta ei tiedetä, miten. Sivujuonteena on nuori radioamatööri, jonka olemassaoloa ihmettelin. Juonesta en kerro enempää. Jos haluat tietää kirjasta enemmän ennen lukemista, voit käydä vaikka Mummo matkalla-blogissa.

Kirjan alkupuolen raaan murhan vuoksi aioin lopettaa lukemisen. Jatkoin kuitenkin ja kirja oli mukaansatempaava. Vähempikin olisi riittänyt jännityksen luomiseen. Vaikka tuumailin, en onnistunut alkuunkaan selvittämään murhaajaa.

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla  

kirja%20jyrk%C3%A4nteen.jpg  

Löysin kirjaston palautushyllystä heti toisen Griffithsin kirjan, jonka päähenkilönä on jo mulle tutuksi tullut arkeologi Ruth Galloway. Norfolkin rannalta jyrkänteiden alta paljastuu arkeologissa tutkimuksissa vanhoja ihmisten luita. Jäljet johtavat toisen maailmansodan aikaiseen rikokseen. Ruth on edelleen asiantuntijna poliisi Nelsonin suorittamassa poliisitutkinnassa. Lisänsä tuo tutkintaan se, että naimisissa oleva Nelson on Ruthin tyttären isä, mikä on muutaman tiedossa.

Kun Nelson selvittää kylän sodanaikaisia tapahtumia, tapahtuu vielä kahden kotirintamajoukoissa olleen vanhan miehen murha. Sodanaikaiset tapahtumat halutaan selvästi pitää salassa. 

Mielenkiintoisen juonen lisäksi kirjassa on sopivasti ihmissuhdekuvioita rikosten selvittelyn lisäksi. Kirja oli kiinnostava ja helppolukuinen. Tykkäsin.

Mikael Niemi: Karhun keitto

kirja%20karhun%20keitto.jpg  

Kirjan takakannen otsikko Laestadius ja puhumaton Lapinpoika tappajan jäljillä hiukan epäilytti mutta eipä kauaa tarvinnut epäillä. Teksti ja juoni vei mukanaan.

Päähenkilöinä on Lars Levi Laestadius, rovasti ja kasvitieteilijä ja Jussi, puhumaton "lappalaispenikka", jonka rovasti oli ottanut huostaan. Jussi löytyi likaisena, nälkäisenä ja surkeana lapsena tien varrelta. Laestadius  on Jussille isän korvike, joka opettaa hänet lukemaan ja kirjoittamaan.

Laestadius ja Jussi alkavat tutkia selittämättömiä nuorten tyttöjen kuolemantapauksia. Kirja ei ole pelkkä dekkari vaan siinä eletään 1800-luvun puoliväliä Tornionjokilaaksossa Pajalassa, tutkitaan kasveja ja selvitellään eri uskonsuuntien välisiä selkkauksia. Pidän Niemen kerronnasta; teksti on sujuvaa, juoni mielenkiintoinen ja historiatieto mielenkiintoista. Suosittelen.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

kirja%20taivaslaulu.jpg  

Tämä kirja on yksi meidän kirjallisuuspiirin tammikuun kirjoista, jossa aiheena on Usko ja valta kaunokirjallisuudessa. Kirjan päähenkilöinä ovat lestadiolaiset Vilja ja Aleksi ja heidän nopeasti lisääntynyt lapsikatraansa. Kirjassa eletään tätä päivää ja välillä Viljan ja Aleksin seurustelun alkua ja tulevaisuuenhaaveita. Välillä saa lukea nimettömän kirjoittajan blogia, jossa hän pohtii vanhoillislestadiolaisten jyrkkiä käytönnön elämää säätelevia ohjeita/määräyksiä.

Viljan ja Aleksin haaveet hiipuvat pikkuhiljaa jatkuvan raskauden ja pelon alle ja voimat vähenevät, Vilja miettii, milloin hänen kirsikkasuunsa muuttui rypytetyksi karjalanpiirakaksi. Neljän lapsen jälkeen alkanut kaksosraskaus romahdutti Viljan ja ilman miehensä tukea hän ei olisi siitä toipunut. 

Kirja oli ahdistava mutta teksti oli hienoa. Kirja herätti paljon kysymyksiä ja melkein raivoakin; kuinka paljon uskon, politiikan ym. varjolla ihmisille asetetaan rajoja ja käyttäytymismalleja ja miten heitä valvotaan, kuinka ovat jaksaneet ne naiset, joiden aviomiehet eivät ole olleet heidän tukenaan arjessa, miten miehet tietävät, kuinka paljon naiset jaksavat ja kestääkö paremmin, kun ei haaveile, ei odota eikä ajattele mitään. Tykkäsin enemmän Rauhalan Synninkantajista.

---------- 

Ensi vuonna meidän kirjaston lukuhaasten tavoitteena on lukea tai kuunnella kirjoja 25 eri maasta. Yhden haastekohdan saa suoritettua lukemalla esim. ruotsalaisen kirjailijan teoksen tai Ruotsiin sijoittuvan kirjan. Jos haaste olisi ollut voimassa jo joulukuulla, listaan olisi tullut Englanti, Islanti, Ruotsi ja Suomi. Enää puuttuisi 21 maata!

lauantai, 29. joulukuu 2018

Tuli joulumieli

Eipä tullut joulumieli pelkästään leivinuunin tuotoksista vaan erittäin ystävällisen vieraan ihmisen hyvästä työstä.

Aattoiltana meille soitti tuntematon mies ja kysyi, olisimmeko mahdollisesti pudottaneet hautausmaalle kaksi viidenkymmenen euron seteliä. Tämä mies oli katsonut hautakivessä olevan Mieheni isän nimen ja soittanut tuntemalleen Miehen serkulle, joka oli antanut hänelle puhelinnumeroni. Miehen täti antoi meille ennen hautausmaalle lähtöä joululahjarahaa, jotka Mies laittoi taskuunsa. Kun hän otti taskusta kännykkänsä tämän kuvan ottamista varten, olivat setelit pudonneet kännykän mukana.

joulu%20lyhty.jpg

Tämä tarkkanäköinen mies oli selvittänyt jäljistä, että haudan äärellä oli pysähdytty ja päätynyt siihen, että setelit ovat todennäköisesti kynttilät sytyttäneen. Niinkuin olikin. Ja mies vielä toi setelit meille kotiin. Kyllähän tuli hyvä mieli. Kiitokset Heikki!

Jouluiloa myös lasten perheistä ja yhdessäolosta. Varsinkin pojan perhe karttaa somejulkisuutta mutta onneksi tämä Raksu suostui kuvaan

jouu%20raksu.jpg

Joulumieltä tonttumaasta

joulu%20tontut.jpg  

pipareista

joulu%20piparit.jpg  

kirjoista

joulu%20kirjat.jpg  

Luulikohan kroppani, että olen vielä työelämässä joten jouluna sopii sairastaa. Pitkään aikaan ei ole ollut flussaa mutta nyt on oikein hakkaava kuiva yskä. Taitaa olla miesflunssaa. Näillä lääkkeilä paranee kahdessa viikossa, ilman lääkitystä 14 päivässä. Eikös se niin mene.

joulu%20flunssa.jpg  

Hyvää ja Mielenkiintoista Uutta Vuotta Sinulle!

 

torstai, 27. joulukuu 2018

Joulumielen valmistelua

Joulumieltä vaadittiin itseltämme jouluviikolla leipomapäivänä. Martat ja muut kannustavat käyttämään uunin koko lämmön. Me teimme sen nyt eka kerran. 

Ensin kropsu eli pannukakku, jolla katsottiin uunin lämpötila. Se meni aivan hyvin mutta esillepano oli vajavainen, oli nälkä. Meillä on tähän oikein hyvä mutta epäterveellinen resepti.

leivonta%20kropsu.jpg

sitten limput, joiden ulkonäkö ei todellakaan hivele silmiä mutta olivat aivan syötäviä. Ei tullut äidin limpun näköisiä vaikka samalla reseptillä tein.

leivonta%20limppu%20kyps%C3%A4.jpg

ja pullaa

leivonta%20pullaty.jpg

ja ohraryynipuuroa, jonka tein ohjeen mukaan mutta jossa ei uunista otettaessa näkynyt maidon pisaraakaan. Kamalan näköistä mutta lämmittäessä lisäsimme maitoa ja sitten se näytti puurolta.

leivonta%20ohra.jpg

ja lopuksi kaslerin pala. Olisi voinut olla hiukan mehevämpi mutta syödyksi tuli.

leivonta%20kasler.jpg  

Martat ovat varmaan tyytyväisiä meidän koko päivän kestäneeseen uunin hyväksikäyttöön. Olen seurannut Koko Suomi leipoo -ohjelmaa eikä siinäkään kaikki mene aina niinkuin Strömsössä. Mutta kokeiltu on!