lauantai, 16. kesäkuu 2018

Myöhästyin

Piti jo eilen täällä blogissa ennustaa tulevan parin viikon säätä, mutta Ilmatieteenlaitos tietenkin ehti ensin. Niillähän onkin tietokoneet ja kaiken maailman vempaimet ennustamiseen. Ja kun ne ovat ennustaneet, sanovat, että saattaa ylihuomenna ollakin toisenlaista ilmaa.

Jotkut maallikot ennustavat juhannusaaton sään sammakoista ja joulun välipäivien lumituiskun suunnasta ja ties mistä. Minä ennustan vain kerran vuodessa ja aina on ennustus pitänyt paikkansa. En tarvi sammakoita. Riittää, kun katson näitä:

pioni1.jpgpioni2.jpg  

Kerratut pionit ovat nyt avautumaisillaan. Siitä tietää varmasti, että noin viikon kuluttua tulee rankkasateet ja yrittävät saada kukkivat pionit lakoon. Jos ei saa lakoon, niin kukat ovat joka tapauksessa pilalla. Näin on käynyt vuosikaudet. Ensimmäisen rankkasateen muistan vuodelta 1963, kun kotona se ainut pionipuska oli entinen valtavan raesateen jälkeen. Ja äiti muisteli sitä joka vuosi heinäkuun 19. päivä, joka on myös veljeni syntymäpäivä.

Puutarhan yllätyksiä

Meidän ensimmäinen rodopensas innostui näyttämään monen vuoden jälkeen, millaisia kukkia on tulossa joskus enemmänkin:

rodo.jpg  

Tätä perennaa ihmettelin nuppuvaiheessa

sinivaleunikko.jpg

Sain sen serkultani ja häneltä piti varmistaa, että onhan tämä sinivaleunikko. On se. Hämmästyttää, että se on talvehtinut meidän puutarhassa. 

Kasvihuoneravintolassa

Kovin on kasvipitoinen tämäkin juttu. Pitää taas hehkuttaa närpiöläistä Linds Kök  kasvihuoneravintolaa, jossa kävimme ruokailemassa Miehen viimeisen työpäivän kunniaksi Miehen sedän ja hänen vaimonsa kanssa. Koska olemme 37 vuoden aikana kotona jutelleet jo lähes kaikki jutut, oli mukava saada toisenlaista juttuseuraa.

Ei me oltu ainoita vieraita sillä isompi ryhmä ehti lähteä. Kun menimme sinne ensimmäisen kerran, kuvittelin, että ravintolan ilma on kuuma ja kostea. Väärin kuvittelin. Siellä on aivan hieno ilma, helppo hengittää.

ravintola.jpg  

Ja mansikkavalkosipulisalaatti on niin hyvää.

salaatit.jpg  

Jälkiruokana oli hyvää tomaattipannacottaa.

tomaatti.jpg

Meidän molempien päivät muuttuvat jonkin verran, kun molemmat olemme jatkossa kotona. Arvelen, että hyvin menee. Olemmehan harjoitelleet Miehen osa-aikaeläkeviikoilla. Jos alkaa ahdistaa, Mies menee varmaan pojan rakennukselle ja minä puutarhaan.

sunnuntai, 10. kesäkuu 2018

Äkkiää vettä!!

Keväällä toivottua kaunista ja sateetonta säätä onkin riittänyt. Mitä nyt muutamaksi yöksi on kukat ja kurkut harsotettu. Linnuille ja siilille on laitettu vesikipot ja nyt on ollut vuorossa puutarhan kastelu. Onneksi meidän ei tarvi käyttää vesijohtovettä ja maksaa siitä vielä jätevesimaksunkin. Meillä on oma kaivo.

Kun muutimme tänne, emme tienneet kaivosta mitään. Sattumalta löytyi eikä kukaan ehtinyt pudota sinne. Kaivoa kunnostettiin laittamalla muutama rengas ja Mies onki pois rautatavaraa kuten polkupyörän ja muuta roinaa. Nyt siellä on uppopumppu, jolla vesi saadaan nostettua. Juotavaksi se ei kelpaa.

KAIVO.jpg  

Kaivosta pumpataan vesi tynnyreihin ja altaisiin lämpenemään. Eikä tarvi säästellä.

PUMPPAUS.jpg  

Päivän ajan lämmennyt vesi laitetaan maitokärryillä olevaan tynnöriin ja kuljetetaan puutarhaan. Poika kunnosti muutama vuosi sitten kärryt kaverinsa polttareita varten ja ovat meillä nyt tosi kätevät. Helpompi viedä vesi tällä kuin viedä kastelukannuilla puutarhaan noin 70 metrin päähän. Onhan tämä sellaasta asuulemista (=leikkimistä), mutta ei haittaa kun aikaa on.

KORVEESEEN.jpgPIKKUK%C3%84RRY.jpg  

Nyt oli kasteluvuorossa perennapenkki, jossa on mm. nauhuksia, kuunliljoja ja leimukukkia.

KASTELUKANNU.jpgPERENNAP.jpgKUUNLILJA.jpg  

Mies kasteli muutama päivä sitten marjapensaat, kun ne ovat raakilevaiheessa. Yksi pensas sai 40 litraa.

Vettä riittää niin paljon, että teimme yllätysvierailun sukulaisten luo. Auton peräkärryllä veimme heille neljä maitotonkallista kasteluvettä. Kelpasi. Maitotonkista saisi pitkä jutun mutta kenties joskus toisella kertaa.

tonkat.jpg

Tätä kirjoittaessani taivas pilveilee mutta eipä tule meidän tontille sadetta. Ovat vissiin tuolla ylhäällä kattoneet, ettei tuonne tarvitse vesilastia pudottaa, kun sitä on vielä kaivossa riittävästi.

sunnuntai, 10. kesäkuu 2018

Toukokuun kirjahylly

Kevättyöt ja ulkona oleilu vähensivät lukemista mutta ei tietenkään lopettanut kokonaan. Tämä kuukausi ei ollutkaan mikään kevytkuukausi.

Kristiina Vuori: Elinan surma

Elinan%20surma.jpg

Tämä kirja oli pakko lukea jo nimenkin perusteella. Keskikoulussa äidinkielen tunnilla Elinan surmasta on puhuttu. Jos oikein muistan, Elinan surma -balladista olisi tehty ensimmäinen suomenkielinen näytelmä. Kutomoni seinällä on aiheeseen liittyvä mainos:

Elinan%20taulu.jpg

Romaanissa eletään 1400 -luvun Laukon kartanossa, jonka isäntään Klaus Kurkeen  Kirsti-piika on rakastunut. Klaus ottaa kuitenkin vaimokseen Elinan ja tässä on ainekset kolmiodraamaan. Kristiina Vuoren kirjassa näkökulma onkin Kirstin, mikä teki juonen mielenkiintoiseksi. Balladin mukaan mustasukkainen Kirsti lavastaa viattoman emäntänsä syylliseksi aviovuoteen häpäisyyn jonka vuoksi Klaus polttaa Elinan ja vastasyntyneen poikansa. Kirja ei ole kopio tästä vaan juonta viedään hiukan eri suuntaan. 

Kirjaa lukiessa mietin, miten huono on monen naisen asema ollut tuolloin 1400 -luvulla ja paljon myöhemminkin. Piiat ja rengit ovat olleet täysin isäntiensä ja emäntiensä armoilla. Nainen on ollut avioliitoissa kauppatavaraa. Kirstin tie ei ollut kovin helppo. Hän rakastui väärään mieheen eikä nähnyt sitä miestä, joka olisi rakastanut häntä ja elämä olisi ollut parempi. 

Kirja kiinnosti senkin vuoksi, että jotkut viisaat sukututkijat ovat selvittäneet, että äitini puolen yhden sukuhaaran esivanhemmat löytyvät Laukosta 17 polven takaa. Pienellä varauksella ajattelen tätä. 

Kjell Westö: Kangastus 38

Otavan sivuilla kirjoitetaan näin:

"Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävänsä moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista. Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta.

Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta.."

Tämä oli kirja, josta yhtäaikaa pidin enkä pitänyt. Jossain vaiheessa ajattelin jättää kirjan lukematta mutta kun taas luin viimeisen sivun, oli pakko jatkaa kirja loppuun.

Leena Leppäniemi: Keisarin luvalla Siperiaan

Leena.jpg

Leenan omakustanteinen kirja kertoo autonomian ajan Tampereesta ja työoloista tehtaissa. Päähenkilön Josef Bongin elämä menee vanhempien kuoleman jälkeen rikosten tielle. Hän joutuu vankilaan ja tie kulkee Kakolan ja Katajanokan kautta Siperiaan. Matka on pitkä ja tuskallinen ja perillä odottaa raskas työ. Josef karkaa ja lähtee Suomea kohti, mutta katoaa jäljettömiin.

Josef on Leenan sukulainen ja siksi hän on halunnut kirjoittaa tämän kirjan. Kirjaan on liitetty lainauksin paljon tietoa sen ajan elämästä. Leena on tehnyt ison työn kirjaa kirjoittaessaan.

 

torstai, 7. kesäkuu 2018

Oli myötä- ja vastamäkeä

Nyt en muistele meidän vihkimistä ja siihen liittyviä lupauksia vaan kerron hienosta reissustamme.

Opiskelukaverini, virkasiskoni ja hyvä ystäväni Hannele kyseli, lähdenkö hänen kanssaan parin päivän reissulle Keski-Suomeen lähinnä Kuhmoisiin ja Jämsään. Oitis lupasin lähteä, kun luvassa oli reissu jarrullisella autolla. Tottahan autossa oli oikeasti kunnon jarrut, mutta niillä sai auton pysähtymään mielenkiintoisissa paikoissa. Miesten kanssa kun on reissussa niin usein paahdetaan mahdollisimman isoa tietä kohteesta A kohteeseen B. Onko tuttua?

Pohjanmaan lakeuksilta tulimmekin aika mukavia teitä tähän saakka:

ouninpohja.jpg  

Jo alkoivat sellaiset myötä- ja vastamäet, joita meikäläinen lakeuksien kasvatti ei ole kokenutkaan. Tämä tiehän on Jyväskylä-rallin yksi erikoiskoetaival enkä yhtään ihmettele. En olisi auton rattiin tarttunut. Tie nousi ja laski eikä arvannut etukäteen, mihin tie jatkuu vai jatkuuko lainkaan. Hannelen kesäpaikkana oleva syntymäkoti on tämän tien varrella ja ralli ja rallitie oli hänelle arkipäiväinen juttu, mulle ei. Jonkin aikaa piti odottaa tien avaamista, että joku italialainen rallikuski sai harjoiteltua.

Ennen tuota pysähdystä oli vielä mielenkiintoisempi pysähdyspaikka. Se oli rodopuisto, jossa oli lisäksi kaikkia erikoisia puulajeja kasvamassa:

rodo4.jpgrodo2.jpgrodo3.jpgrodo1.jpgpuu.jpg  

En ole aikaisemmin nähnyt niin monen sorttisia ihania rododendroneita. Puiston isäntä kertoi, että kannattaa hankkia itselle Haaga-niminen rodo, jos haluaa menestyvän kasvin. Tätä noudatamme.

Ilta kului hyvin ilman radiota ja teeveetä ja myös muita mukavuuksia. Tottahan kahdella naisella puhuttavaa riittää.

Seuraavan päivän kotimatka kesti pysähtymisineen eli jarrutellen kuutisen tuntia. Ensimmäinen kohde oli Jämsä ja siellä on aivan ihana Witikkalan kartano, jossa olisi voinut näpytellä pankkikorttinsa nollille. Sisustus- ja lahjatavaraliikkeestä löytyy runsaasti mielenkiintoisia tavaroita. Ja Vaateputiikki oli aivan ihana. Vaatteita taisi olla kolmessa neljässä kamarissa ja löysimme sieltä asiantuntevan myyjän avulla tosi mieleiset vaatteet. Vaikkemme olisi mitään tarvinneetkaan! Käykää katsomassa tuon Witikkalan sivuja. Siellä on paremmat kuvat kuin nämä:

vitikkala2.jpgvitikkala3.jpgvitikkala4.jpgvitikkala6.jpg  

Kun aikansa hiplaa vaatteita ja sovitteleekin niitä, tuleehan jano ja nälkäkin. Ei tarvinnut kuin siirtyä kamarista toiseen, niin saimme istahtaa kahville.

vitikkala5.jpg  

Jos käytte Jämsässä, kannattaa poiketa kartanossa. Jämsä on myös huopapaikka. Löysin hyvät huopatossut ensi talven postilaatikkokäyntejä varten. 

Kun kerran olimme liikkeellä, kävimme myös Mäntässä Serlachiuksen museoissa. Siellä on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että pitäisi olla päivä aikaa tutustua kaikkeen. Eväitäkin söimme matkan varrella, kun ei metsätaipaleilla ollut riittävästi kahviloita.  Kummasti matka-aika kuusi tuntia kului. 

Eipä tarvitse lähteä maailman ääriin etsimään mielenkiintoisia paikkoja. Kannattaa poiketa valtateiltä pienemmille teille ja pysähtyä hiukka pienempiinkin paikkoihin. Koettavaa riittää.

Aivan upea reissu. Kiitos Hannele!

torstai, 31. toukokuu 2018

Puutarhaa puutarhaa

Tämä kevään ja alkukesän aika kuluu niin hyvin, että joskus olen istahtanut tietsan ääreen vasta myöhään illalla. Olemme puutarhassa melkein kellonympäryksen, mutta osaamme pitää taukojakin. Syödään jotain helppoa, juodaan kahvia ja pelataan puhelimella Sanapalaa. Siihen kiikkiin olemme jääneet, "kiitos" ystävämme. Onhan se tosi hyvää aivojumppaa. Kokeilkaapa. Ei maksa mitään.

Mediassa on tiedotettu, että nyt on eläimillä hätätila kuivuuden vuoksi. Erityisesti siilit ja oravat ovat janoissaan. Tytärkin kyseli, että olemmeko huomanneet uutisen. Olemme huomanneet ja oli hyvä vastata, että oman osuutemme olemme tehneet: kolme juomapaikkaa löytyy. 

Vanha ruokalautanen, iso kukkalautanen ja aikanaan kannon päälle valettu juomakuppi. Näiden lisäksi on vielä isompi lintujen juoma-allas. Vesikipot laitoimme, kun se ontuva yksijalkainen fasaani oli tontilla.

juoma.jpgjuomakuppi.jpg  

Enpä saanut pideltyä itteäni vaan istutin kesäkukat ruukkuihin ja penkkeihin. Pari kolme yötä sitten heräsin yöllä kahden maissa ja kattoin, että lämpöä oli vain 4 astetta. Enhän saanut nukuttua ja niinhän laitoimme harsot kukkien päälle ja osan kannoimme katoksen alle ja sisälle. Jopa sain sen jälkeen nukuttua. Viime yötä varten teimme saman operaation.

l%C3%A4mmss%C3%A4.jpg

Saas nähdä, onko puutarhassa juhannuksen aikaan mitään muita kukkia kuin myöhäisiä voikukkia. Nyt aloittivat nämä kukintansa:

Olemme istuttaneet 3 alppiruusua ja vain yhdessä on ensimmäiset kukat, muut kasvattavat vartta eivätkä ymmärrä kukkia.

rodo.jpg  

Vuorikaunokki sai siirron varastopenkkiin, kun oli liian innokas valtaamaan maa-alaa.

ruiskukan.jpg  

Ruohosipulin kukkakaan ei ole hassumpi.

ruohosipuli.jpg  

Ahomansikka on vallannut pihlajapuun alustan. Viime kesänä saimme tosi hyvän sadon.

mansikka.jpg  

Tämä on matalakasvuinen kurjenpolvi, etunimi on hukassa.

kurjenpolvi.jpg  

Isolaukka saa tukea lipstikasta, kun tuli istutettua liian lähekkäin. Lipstikkahan pitää olla joka talossa, koska se pitää pahat henget ja käärmeet loitolla eikä ole hassumpi mauste lihakeittoon. 

laukka.jpg 

Rönsuleimu voi innostua kukkimaan ja peittää melkein lehdetkin.

kivikkokukka.jpg  

Esikkoja on kolmea neljää eri väriä.

esikko.jpg  

Tätä sanon iirikseksi, mutta en tiedä virallista nimeä. Se on muita vastaavia kukkia matalampi. Tämä on yksi muistojen kukka. Tädilläni se kukki saunan ikkunan alla. Iso särkynytsydän on taas hänen tyttäreltään eli serkultani.

iris.jpg  

Jumaltenkukka. Keväällä on monien kukkien nimet hukassa ja usein pitää miettiä, onko tämä oikea nimi vai olikos se lähetyssaarnaajan kukka. 

jumalten.jpg  

Arovuokko

arovuokko.jpg  

On tämä kesä ja puutarhassa kuoputtaminen ja katselukin hienoa aikaa.