tiistai, 20. elokuu 2019

Heinäkuun kirjahylly

Jaana Helena Suorsa: Nauris sateessa

kirja%20nauris%20sateessa.jpg

Minä olen nauris.
nimeni on Mauri S.

Istun pellon laidassa,
keltaisessa paidassa.

Kesäsade ei haittaa,
raikas aamukaste maittaa.

Maaseudun Tulevaisuuden kirja-arvostelussa suositeltiin tätä lorukirjaa. Varasin sen kirjastosta, jotta voin katsoa, kannattaako se ostaa itselle. Aivan mukavia loruja. Eipä niitä ehtinyt lukea lastenlapsille, kun heinäkuussa viiletetään ulkona. Paras lorukirja on kuitenkin tämä:

kirja%20lenn%C3%A4%20lenn%C3%A4%20lepp%C  

Poikamme sai tämän muutaman vuoden ikäisenä ja olemme loruilleet!

Elly Griffiths: Risteyskohdat

kirja%20risteyskohdat.jpg

Arkeologi Ruth Galloway tutkii komisario Nelsonin kanssa Norfolkin marskimaalla löytyneitä lapsen luita. Ovatko ne vanhoja esihistorialliselta ajalta vai uudempia? Alueelta on kadonnut kaksi tyttöä, yksi 10 vuotta sitten ja yksi äskettäin. Ruth tulkitsee 10 vuotta sitten kadonneeseen tyttöön liittyviä kirjeitä, joiden perusteella löytyy uudemmat luut. Ne olivat äskettäin kadonneen tytön. 

Kirjassa on jälleen monta epäiltyä ja syyllinen on... jääköön kirjoittamatta. Kirja oli hiukan pitkästyttävä mutta kuitenkin koukuttava.

Mulle kesä ei ole näköjään lukemista varten.

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Elämäni biisit

Toukokuussa kirjoittelin, että menen puutarhaan ja pidän tauon kirjoittelussa. Hyvin olen siellä viihtynyt mutta nyt alkaa kuivuus kiusata, harmittaa ja tympäistä. Kaikki kuivuvat, paitsi voikukat. Kukka- ja vihanneslaatikoihin on kannettu kaivosta vettä varmaan kuutioittain.

Kattelin teeveestä pätkän Elämäni biisit-ohjelmaa. Viime viikolla menimme Isoonkyröön Palomäen marjatilalle poimimaan vadelmia. Vajaan tunnin matkalla radiota kuunnellessa tuli mieleen, että minullakin on "omia lauluja". Kaikki laulut eivät ole mielilauluja vaan ne ovat vaikuttaneet minuun ja niistä on muistoja. Minähän en ole mikään laulaja. Siitä on todisteena kansakoulun ekaluokan ensimmäinen todistus, jossa laulunumerona on viisi.

Synnyinmaan laulu, joka alkaa sanoilla On maista kaikista sittenkin

On%20maista%20kaikista.jpg
Olin koulun laulukokeessa laulanut aina Tiedän paikan armahan-laulun. Toisella tai kolmannella luokalla päätin vaihtaa laulun. Kun olin jonkin aikaa laulanut, opettaja keskeytti ja pyysi laulamaan helpomman laulun. Sanoi näin KOKO LUOKAN KUULLEN. Tuon jälkeen suljin laulusuuni 25 vuodeksi.

Die Gitarre und das Meer  (Kitara ja meri)
Valitsin oppikoulussa toiseksi vieraaksi kieleksi saksan, kun vuotta vanhempi serkkukin luki sitä. Eihän pienellä paikkakunnalla kuullut saksan kieltä ja teeveestäkin tuli 60-luvulla tosi harvoin mitään saksankielistä ohjelmaa. Mutta kerran tuli: elokuva, jossa suosittu saksalainen laulaja Freddy Quinn oli pääosassa ja lauloi tuon laulun. Siitä lähtien se on yksi suosikkilauluistani. Ehkä tämä laulu innosti lukemaan paremmin saksaa.

You are my destiny
Luin iltalukiossa superlyhyen englannin ja menin yo-kokeeseen tosi vähillä tiedoilla. Onneksi silloin tuli ns. uusimuotoinen kirjoitus, jossa yhtenä osana oli aine. Otin töistä palkatonta lukulomaa ja kuuntelin usein käsitöitä tehdessä Paul Ankan ikivihreitä, niitä ihania. Siihen aikaan laulut esitettiin niin, että sanoista sai selvän ja niin sanavarastoni laajeni. Ja yo-kirjoitus meni läpi, sain Ankan ansiosta aan mutta ei sillä ollut väliä. Neljä ainetta kirjoitin ja pääsin ylioppilaaksi. Se taas muutti mun elämän suunnan, kun lähdin vakivirasta opiskelemaan Tampereen yliopistoon.

Pohjolan yö - Godzinskyn sävellys
Tämä ihana Tapio Rautavaaran laulama valssi soi usein Miehen ja mun ensimmäisenä yhteisenä kesänä. Jopa niin paljon, että kasetin nauha venyi lähes kuulumattomaksi. Se on edelleen meidän kappale. Mies haluaa kuulla Rautavaaran laulamana mutta minä tykkään myös Kyösti Mäkimattilan ja Amadeuksen levytyksistä.

Suutarin emännän kehtolaulu eli Keitä te ootte te pienet poijjat..
Tuli aika, että minäkin lauloin aivan yksin ja yleisön kuullen. Kun lapset olivat pieniä, lauloin paljon alakouluaikaisia lauluja. Tämä oli helppo laulaa ja siinähän on selkeä tarina, josta lapset pitävät. Siihen on helppo lisätä omia säkeistöjä. Vaikkapa niin, että  'tyhjäätkö sä pyykkikoneen, kun minä nukutan Maijaa, piupali paupali piupali paupali minä nukutan Maijaa. Tämä on myös pojanpojan suosikkilaulu.

Oolannin sota - ja se Oolannin sota oli kauhia
Tämänkin laulun sanat piti opetella osin uudelleen. Pojanpoika oli yökylässä ja illalla sängyssä piti laulaa ja hän alkoi hokea Kauhiaa kauhiaa. Kaikki sanat eivät silloin olleet hänellä hallussa. Hetken meni ennenkuin tajusin, että mun pitää laulaa just tätä laulua. Laulan varmaan tyttärentyttärellekin.

Ota hänet vastaan
Nuorin veljeni kuoli 17 vuotta sitten hieman alle viiskymppisenä laajaan infarktiin. Siunaustilaisuudessa tyttäreni saatteli enonsa tällä Petri Laaksosen laululla. Vieläkin silmät kostuvat, kun kirjoitan tätä. Veljeni Seppo oli poikamies ja erittäin läheinen minun ja veljieni lapsille. Nuo ajat olivat niin surullisia ja raskaita, sillä kuusi viikkoa ennen veljeni kuolemaa Miehen ainut veli kuoli äkillisesti myös alle viiskymppisenä. Heistä molemmista on niin hyvät muistot.

Meille satoi just 12 piskoa vettä. Lisää odotellaan!

 

 

sunnuntai, 7. heinäkuu 2019

Kesäkuun kirjahylly

Michelle Obama: Minun tarinani

kirja%20obama.jpg  

Tämä kirja oli kirjaston varauslistallani pitkään enkä ihmettele kirjan suosiota. En nyt, kun sain luettua kirjan. Siinä on 508 sivua tiivistä tekstiä ja alussa hieman kyllästytti niin yksityiskohtainen kerronta. Mutta pääsin mukaan Michellen ponnisteluihin paremman elämän puolesta. Ja onnistuihan se, mutta ei todellakaan helpolla. Michelle asui lapsuutensa ahtaassa asunnossa Chicagon Sout Shidessä mustien asuinalueella. Paljon on puhuttu siitä, miten suurin osa mustaihoisista on Yhdysvalloissa ja muuallakin vähän kouluja käyneitä. On pitänyt uskoa itseensä ja kykyihinsä päästäkseen yliopistoon ja valmistuakseen juristiksi. Oli mielenkiintoista lukea myös ajasta presidentin puolisona Valkoisessa talossa; siitä, miten valvottua ja rajattua elämää joutuu elämään.

Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että tämä olisi hyvä oppikirja nuorille naisille. Kun on unelma, siihen pääsee, kun uskoo itseensä ja kykyihinsä. Tällä en tarkoita presidentin rouvaksi "pääsemistä" vaan Michellen tapaan oman uran luomista ja pyrkimystä tekemään sellaista työtä, joka on itselle mielekästä.

Anja Portin: Muistokirjoitus

kirja%20muistokirjoitus.jpg  

Kirjan takakannen teksti: "Julia menee sairaalaan tapaamaan äitiään, tunnettua ääninäyttelijää, joka yllättäen pyytää tytärtään laatimaan hänestä muistokirjoituksen. Julia alkaa vastentahtoisesti käydä läpi äitinsä' arkistoja ja miettiä. mten vastaisi pyyntöön. Samalla kun vaikeat muistot ja lapsuuden unohtuneet tarinat alkavat piirtyä esiin, Julia ajautu huomaamattaan yhä etäämmäs pojastaan Aarosta..."

Kirjastonhoitaja suositteli tämän kirjan lukemista mutta kesken se jäi. Ei ollut mun kirja. Kyllähän moni muu on tästä tykännyt, esim. Kirjapyykki kertoo hienosti ja analysoiden kirjan.

L.M.Montgomery: Pieni runotyttö

kirja%20pieni%20runotytt%C3%B6.jpg  

Onko sinulla kirja, jonka olet lukenut moneen kertaan? Tämä on mun ykköskirja. Olen ostanut sen 14-vuotiaana ja siitä lähtien olen lukenut tämän aina kesällä. Laskeskelin, että jos olen lukenut sen vaikkapa noin kolmen vuoden välein, lukunautintoja on kahdeksantoista. Lukiessa minä olen edelleen tuo pieni runotyttö Emilia Prinssi Edvardin saarella ja eläydyn täysin Emilian maailmaan. Luin aikuisena Anna-kirjat eivätkä ne tuntuneet yhtä hyviltä. Olenkin ajatellut, että olen Runotytön lukenut ensimmäisen kerran kirjan Emilian ikäisenä ja lukiessa elänyt hänen elämäänsä. Kirjaston kirjahaasteeseen sain näin Kanadan.

lauantai, 1. kesäkuu 2019

Toukokuun kirjahylly

 Edellisessä jutussa menin puutarhaan ja lupasin tulla syksyllä takaisin. Ulkona on tuulista ja kylmää, tietsan ääressä lämmintä. Siksi tämä juttu.

MInna Lindgren: Vihainen leski

kirja%20vihainen%20leski.jpg  

Kirjan päähenkilö Ulla-Riitta on elänyt tunnollisesti kirjan takakannen mukaan "Porannut päivittäin ihmisten hampaita, tehnyt suurella vaivalla kaksi lasta, elänyt rivitaloelämää ja toiminut puolisonsa omaishoitajana. Miehen lopulta kuoltua kaikki, etunenässä omat keski-ikäiset lapset, tuntuvat näkevän 74-vuotiaan lesken hauraana, omaan kuolemaansa valmistautuvana vanhuksena"

Ulla-Riitta eli Ullis on vihdoinkin vapaa tekemään, mitä itse haluaa ja niin hän tekeekin. Toki hänen pitää miettiä, mitä vapaudella voi tehdä. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää iloa, on kremppoja, ystävien sairastumisia ja omien keski-ikäisten lasten holhoavaa asennetta äitiään kohtaan. 

Kirja on tosi hauska ja monissa kohdin sai nauraa ja piti ääneen lukea Miehellekin. Ullis on yllättävän kova kiroilemaan, kun häntä harmittaa. Alussa hiukan saatanat ja perkeleet ihmetyttivät mutta niihin "tottui" eikä häirinnyt. Eipä häirinnyt,kun minäkin tarvittaessa sadattelen (vaikkapa, kun pökkään kunnolla varpaani kynnykseen). Nuo sanat terästivät sanomista. Eikä käytetty vee-alkuista. Kirjassa tuli todistetuksi, ettei elämä ole hassumpaa yli seitsemänkymppisenä. Sitä kohti mennään.

Suosittelen lämpimästi.

Clare Mackintosh: Anna minun olla

krja%20anna%20minun%20olla.jpg  

Pienen tyttären äiti Anna on menettänyt ensin isänsä ja pian äitinsä, joiden kuolemat katsottiin itsemurhiksi. Äidin kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä hän saa kortin, jossa lukee Itsemurhako? Mieti vähän. Anna alkaa epäillä, että hänen vanhempansa murhattiin ja pyytää apuun entisen rikostutkija Murray MacKenzien. Joku haluaa kuitenkin, ettei asiaa pengota.

Juoni on mielenkiintoinen ja murhaajaehdokkaat vaihtuivat minulla tapahtumien edetessä. Ja Annan vanhempien kohtalo selviää yllättävällä tavalla, jota en osannut arvata tai päätellä. Olisi pitänyt lukea tarkkaan kirjan ensimmäinen kappale. En kerro enempää kirjasta mutta jos haluat tietää enemmän, voit kattoa Leena Lumin blogissa olevan arvostelun.

Jos tykkäät psykologisesta trilleristä, kannattaa lukea tämä kirja.

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

kirja%20nopeasti%20piirretyt%20pilvet.jp  

Eletään 1920-lukua pohjalaisessa Isossakyrössä. Talon tytär Liisa menee naimisiin Kallen kanssa. Kalle on komea ja valloittava perheensä nuorempi poika, joka ei saa kotitaloaan itselleen vaan tulee Koskiluhtaan vävyksi. Arkinen aherrus kyllästyttää Kallea ja hän lähtee Amerikkaan tienaamaan ja matkarahojen saamiseksi myy talon parhaat lehmät. 

Liisa jää kotiin kolmen lapsen ja äitinsä kanssa, jolle ei mitkään Liisan tekemiset kelpaa. Kyläläiset seuraavat tarkkaan Liisan elämää ja kyselevät vinoillenkin, onko Amerikasta tullut kirjeitä. Ison onnettomuuden jälkeen Liisa ei kuuntele äitiään vaan ottaa paikkansa maatalon emäntänä ja lastensa äitinä. 

Kirja vieköön-blogista voit lukea lisää. Tykkäsin kirjasta vaikka alussa hiukan häiritsi minun mielestäni ylenmääräinen kuvailu. Kirja kiinnosti jo senkin vuoksi, että mun isän isoisä teki kaksi reissua Kanadaan ja osti säästämillään rahoilla talon. Miehen isän isoisä lähti myös Amerikkaan, jätti vaimon ja lapset tänne eikä palannut.

Heini Saraste: Äidin kaipuu

kirja%20%C3%84idin%20kaipuu.jpg  

Kirja on Roman Deresin matka Etiopiasta Suomeen. Roman varttui Akaken kylässä Etiopiassa. Isän kuoleman jälkeen perheen talous rohmahti ja Roman joutui jättämään pienet tyttärensä äitinsä hoiviin ja lähti siivoojaksi Libanoniin. Seitsemän vuoden aikana hän pääsi tapaamaan lapsiaan vain kerran. Matka jatkuu Suomeen kiintiöpakolaisena. Kirja kertoo ikävästä ja toivosta ja äidinrakkaudesta.

Tykkäsin kirjasta.

Seppo Jokinen: Rottasankari

kirja%20rottasankari.jpg  

Seppo Jokinen kirjoitti taas hyvän dekkarin, jossa komisario Koskinen selvittää aika erikoista tapausta. Tamperella elellään tässäkin. En paljasta juonta ettei hyvä lukukokemus laimene.Suosittelen lämpimästi!

------
Lasten suusta:
Annoin pojanpojalle leikkiin vanhoja papiljotteja. Niistä tuli heinäpaaleja. Mulla oli papiljotteja hiuksissa, kun poika tuli käymään. Jo ovelta kysyi, että miksi mummu sulla on heinäpaalia tukassa.

lauantai, 18. toukokuu 2019

Viidessadas blogijuttu

Aloitin tänne kirjoittamisen vuoden 2014 tammikuussa. Ajattelin, että kirjoitan muutaman jutun meidän vuonna 1906 rakennetusta talosta ja sen korjaamisesta sekä vanhojen mööpelien kunnostuksesta. Otin remonttivaiheessa yli 500 valokuvaa ja tein niistä albumit teksteineen. Jos blogi olisi silloin ollut mulle tuttu, olisin varmaan tehnyt jutut sinne.

Juttuja on tullut sen jälkeen lisää ja tämä on viidessadas juttu. Olette jättäneet runsaat 1300 kommenttia. Kiitokset siitä. Teistä on tullut jo tuttuja vaikka emme ole tavanneetkaan.

Tässä muutama kuva blogin "aiheuttajasta" tyyliin ennen ja jälkeen, mitä teevee-ohjelmissakin harrastetaan.

Niinkuin huomaatte, ulkonäköä on muutettu vain lisäämällä kuistin vintille kaksi ikkunaa. Aikanaan karjalaisille annettiin kaksi huonetta talon vasemmasta reunasta ja tehtiin heille oma ovi. Nyt oven edessä on pikkukuisti.

500%20talo%20ulkoa.jpg  500%20talo%20edest%C3%A4.jpg  

Harmittaa, kun alussa ei tullut otettua ympäristöstä enemmän kuvia. Entinen puutarha oli ryteikkö ja vapaan kasvatuksen tulos. Talon alkuperäinen väri oli valkoinen ja siniset vuorilaudat. 

500%20takaa%20aik.jpg  500%20tuvan%20takaa.jpg  

Edellisten omistajien romuvarastosta tehtiin tupa.

500%20yli%C3%A4nkynurkka.jpg  ylis%C3%A4nkynurkka.jpg  

Kattolankuista näki, että nurkassa oli ollut alunperin erilainen takka. Nykyisen takan malli on mun syntymäkodistani ja tämä oli 1990-luvulla Pauligin Juhlamokkamainoksessa.

500%20tupa%20takka.jpg  takkanurkka.jpg  

Nyt menen puutarhaan ja tulen sieltä pois syksyllä. Ellei tule jutun juurta.

Oikein mukavaa kesää teille kaikille ja kiitos mielenkiinnosta ja kommenteista!