maanantai, 30. maaliskuu 2020

Kaikkea se korona teettää

Meidän maakuntalehden yleisökirjoituksissa tänään taas joku marisi, että "Nyt on sellainen kummallinen käsitys lähes kaikilla alle 70-vuotiailla, että kaikki yli 70-vuotiaat on niitä, jotka levittää koronaa ja siksi heidän pitäisi pysytellä visusti sisätiloissa! Nyt näkee, kun nuorempi sukupolvi liikuu edelleen lähes normaalisti ja näin levittävät tätä tautia, myös niihin jotka ovat riskiryhmässä, eli yli 70-vuotiaisiin! Ei siis syyllistetä syyttömiä vanhuksia!" Mietin, että eikö kirjoittaja kuuntele tai lue tiedotuksia vai haluaako hän tahallaan kääntää asiat väärinpäin. Meitähän suojellaan tällä toimenpiteellä.

En ole koskaan aikaisemmin pessyt ikkunoita näin varhain, kiitos koronan. Muutama roskapussillinen tavaraa on kertynyt köffeistä vaikka varsin tuskallista on luopua siellä kymmenenkin vuotta olleista vanhoista pussilakanoista. Tykkään tuosta paikallisesta köffi-sanasta. Se on puolitoistakerroksisen talon yläkerran kamarin sivussa oleva komero, varasto tai pikkukamari. Siellä on tilaa n 10 neliötä, joten säilytettävää on sopinut. 

Kun sukututkimuksessa ei nyt juuri ole mitään oikein tosi mielenkiintoista, se on jäänyt vähemmälle eikä pitkiä villasukkiakaan voi neuloa koko päivää, keksin uuden homman.  Se on se, mitä USAn presidentti kertoi suomalaisten tekevän. Olen tänään haravoinut meidän pikkumetsäämme.

mets%C3%A4polku.jpg  

Tein muutama vuosi sitten männikköömme polun naapurin lapsille ja nyt vanhempi pojanpoika harrastaa vauhdikasta polkujuoksua. Jotta kaksivuotiaskin voi aloittaa tällaisen kroppaa kehittävän kävelyn, piti putsata polulta oksat. Kuivuneet lehdet haravoin, että poika näkee, mistä pitää kulkea. 

Eipä tässä baareja eikä ravintoloita  kaipaakkaan. Pyrin elämään niin, etten tahallani hanki koronaa.

lauantai, 28. maaliskuu 2020

Maaliskuun kirjahylly

Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

kirja%20marraskuun%20nelj%C3%A4nnen%20va  

Menin kirjastoon päätyhjänä eli ei ollut mielessä mitään lainattavaa kirjaa tai edes kirjailijaa. Jostain muistilokeroista kaivoin esiin tuon Fossumin ja nappasin tämän dekkarin. 17-vuotias Jonna Moe lähtee illalla ulos ja kertoo menevänsä ystävättärensä luokse. Vanhemmat odottavat häntä kotiin koko illan ja yönkin. Jonna ei ole kuitenkaan mennyt ystävänsä luo. Poliisi etsii tyttöä viikkokaupalla mutta Jonnasta ei näy jälkeäkään. Vanhemmat odottavat tyttöä kotiin kuukausi toisensa perään. Jonna on ainoa lapsi ja vanhemmat ovat eläneet häntä varten. Kirjassa ei ratkaista "tavallisten" dekkarien tapaan murhaa vaan kuvataan, mitä vanhemmille tapahtuu. Kumpikin suree omalla tavallaan mutta eivät pysty keskenään puhumaan surustaan ja ahdistuksestaan. Kirjan alkuosassa oli aika yksitoikkoista istua vanhempien kanssa heidän olohuoneessaan ja pohtia, miksi ja minne tytär oli kadonnut. Välillä piti katsoa ikkunasta, jos Jonna olisi vaikka tulossa kotiin. Näiden sivujen jälkeen kumpikin tahollaan pyrki selviämään ahdistuksestaan omalla tavallaan ja sen jälkeen en enää malttanut lopettaa lukemista. Enempää en kerro mutta lainaan todennäköisesti muitakin Fossumin kirjoja.

Kirjahaaste: kirja, jonka nimessä on jokin ajan ilmaus, esim. viikonpäivä tai kuukausi.

 

Päivi Storgård: Olet valaissut minun tietäni

kirja%20olet%20valaissut%20minun%20tiet%  

Luettuani Johanna Venhon kirjan Sylvi Kekkosesta alkoivat myös muiden presidenttien puolisoiden elämä kiinnostaa. Erityisesti minua kiinnostivat puolisot ennen Kekkosen aikaa. Aikaisemmin olin jonkin verran lukenut Ester Stålbergista, jonka elämä varsinkaan äitipuolena ei ollut helppo. Kaisa Kallio oli "tuttu" ja tiesin Alli Paasikiven antaneen nimen mun käsivarsissa roikkuville heltoille. Pidin erityisen paljon Eeva Ahtisaaren elämäkerrasta.

Storgårdin kirja oli tutustumiseen oikein sopiva kirja. Hän kertoo lyhyesti jokaisen presidentinrouvan ja -miehen elämänkaaren ja merkityksen presidenttipuolisolleen. Eikä tullut tirkistely makua. Tykkäsin.

Vesa Tuominen ja Esa Silander: Karhumies

kirja%20karhumies.jpg  

Kirjallisuuspiirissä yksi osallistuja kertoi tästä kirjasta niin mielenkiintoisesti, että se oli pakko lainata. Mies luki ensin, sitten minä ja vielä 4,5 vuotiaan pojanpojan kanssa "luimme" kirjan iltalukemisena. Viime syksyn Rukan reissun matkanjohtaja Helena ehdotti Karhumiehen Sulo Karjalaisen Suusrpetokeskuksessa käyntiä muttei meitä oikein innostanut. Ensi syksynä taatusti vierailemme siellä. 

Kuusamolainen Sulo Karjalainen on adoptoinut emonsa menettäneitä karhunpentuja ja elänyt niiden kanssa vuosikausia. Hän on käynyt karhujensa kanssa kalassa ja metsällä. Hän on nukkunut niiden kanssa ja tarkkaillut niiden unirytmiä. Elämäntyöllään Sulo on näyttänyt, että ihmisen ja karhujen välinen yhteys voi kasvaa ystävyydeksi. Kirjassa on 120 sivua ja kuvia taitaa olla enemmän kuin tekstiä. Ja teksti on mukavaa luettavaa. Suosittelen!

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

kirja%20naiset%20joita...jpg  

Kirja takakannessa: " Olen löytänyt heidät. Historian inspiroivat naiset, jotka tekivät mitä halusivat. He ovat kirjailijoita, tutkimusmatkailijoita, masentuneita vanhojapiikoja, savannilla ratsastajia, renesanssitaiteilijoita. Mistä he ammensivat rohkeutensa? Miksi he ovat ilmestyneet minulle? Futonilla valvoessani mieleeni hiipii suuruudenhullu ajatus."

Kankimäki irtisanoutui hyvästä työstä, myi asuntonsa ja lähti näiden naisten jalanjäljille ja aloitti Karen Blixtenin matkasta Afrikkaan. Kirja on mielenkiintoinen matkakertomus näiden historian naisten ja kirjoittajan matkoista ympäri maailmaa. Kuljin heidän mukanaan ja ajattelin, että olisinhan minäkin aikanaan voinut reissata muuallakin kuin naapurikunnissa. Mutta kauriina olen kait niin paikallaan pysyvä, että vain haaveilen reissuista. Tykkäsin kirjasta.

Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

kirja%20ajattelen%20sinua%20kuolemaasi..  

Keski-ikäiset naiset Mirjam ja Hervor saapuvat pieneen Gotlantilaiseen kylään ja alkavat kunnostaa pientä kappelia asunnokseen. Mirjam on asunut lapsuutensa Gotlannissa ja hänellä oli omat vahvat syynsä palata takaisin. Hänen piti kohdata kolme petollista liikemiestä, joiden vuoksi Mirjam oli joutunut elämään vuosikausia ulosottajan "kaverina". Hervor puolestaan on lapinnoita, joka katsoo tarvittaessa ihmisen läpi. Hervorin avustuksella Mirjam halusi itselleen korvauksen kokemistaan vuosista. Ja millaisen ja millä tavalla? Se selviää kirjassa. Tämä ei ole dekkari vaan eräänlainen naisten veijariromaani. Helppolukuinen ja hauskakin.

maanantai, 23. maaliskuu 2020

Onko tyyntä vai tuulista?

Millaista tuulta teillä on ollut viime aikoina?
Onko ollut lempeää föhntuulta vai kipakkaa koillistuulta?
Onko ollut aivan tyyntä?

tuulimylly.jpg  

Entäs myrskypuuskia? Vaihtelevaa tuulta?

Meillä on tuullut aika tasaisesti mutta tulevia päiviä on aika vaikea ennustaa. Kuinka paljon alkaa tämä korona hatuttaa, kun ei oikein uskalla tavata lastenlapsia. Ystäville soittelen, teille kirjoittelen, Miehen kanssa olen risusavotassa ja täytämme ristikoita. Mutta pojanpojat ja tyttärentytär!!

perjantai, 20. maaliskuu 2020

Näin unta

Olemme seuranneet Ylen koronatuntia ja varsinkin valtioneuvoston tiedotustilaisuuksia. Hyviähän ne ovat olleet mutta hiukan pitkäveteisiä, kun jokainen puheenvuoron käyttäjä sanoo joitain jo kerrottua asiaa. Mulle kävi näin:

keinutuoliuni.jpg  

Minkä minä sille voin, kun keinutuoli on niin loistava päikkäripaikka. Nukahdin ja näin unta siitä, kun yli seitsemänkymppisten pitää välttää lähikontakteja. Unessa minä tavallisesti kotona pysyvänä huomasin, että pakko on lähteä kauppaan vaikka Mies oli kieltänyt sen jyrkästi. Kun en ovesta voinut mennä, menin yläkertaan ja päätin karata ikkunasta.

karkaaminen.jpg 

Laskeuduin tikapuita pitkin alas ja lähdin kauppaan. Ruokakaupan ovella oli ovimies, joka tarkasti kaikilta yli 70-vuotiailta näyttäneiltä henkilökortit. En päässyt kauppaan eikä auttanut muuta kuin mennä kotiin. 

smarket.jpg  

Siihen se uni sitten loppui. Eikä se oikea uni ollut vaan vilkkaan mielikuvituksen tuote. Nuo kuvat nappasin siitä unesta. Tekniikka on mahtava juttu. Joku on sanonut, ettei koronalla saa irvailla. Eihän tämä ollut sitä?

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Koronastapa tietenkin

Koronaa, koronaa, koronaa... Sitähän nämä päivät ja tulevat viikot ovat. Toivottavasti eivät tulevat kuukaudet. Tätä asiaa sopiikin lehtiin ja muihin uutisiin, kun kaikki urheiluun liittyvät kisailut ja konsertit ovat tauolla. Meillä taitaa olla aitassa vanha koronapeli. Uskaltaisinko hakea sen sisälle? Vai pitäisikö hakea Fortuna-peli? Se voisi tuoda meille hyvän onnen = vältämme koronan. Olimme viikolla kolme päivää kylpylässä ja nautimme. Ei ollut missään tungosta. 

Oletkos hamstrannut ruokaa? Tässä on mun hamstraukset.

hamstraus.jpg  

Jos oikein tiukille pistää, leivon leipää ja sämpylöitä. Vettä ja suolaa on kotona riittävästi. Tuli kummasti lisää vapaa-aikaa, kun korona pisti tauolle entisöinti-, kirjallisuus- ja matalankynnyksen sukupiirit, kuntosalin ja jumpan. Aloitin jo oheistoiminnan ja vaihdoin tupaan keväisemmät ikkunaverhot. Mulla on selvästi verhojenvaihtogeeni ja olen perinyt sen äidiltäni. Isäni ei huomannut verhojen vaihtoa, joten siltä puolelta tämä geeni ei ole. 

ikkunaverhot.jpg  

Nämä Finlaysonin verhot olen ostanut meidän upeasta Pirkon kaupasta yli 20 vuotta sitten. Tykkään niistä vieläkin.  Vanhan talon kapeisiin ja korkeisiin ikkunoihin on nykyään aika vaikea löytää riittävän kapeita verhoja. Kaipaan usein Pirkon kaupan tarjontaa mutta Pirkko on jo eläkkeellä.

Ensi viikolla fiksaan astiankuivauskaapin sisukset. Maalaan seinät ja ostamme uudet ritilät. Tätä olen suunnitellut jo muutaman vuoden ja nyt on sen aika. On hyvä muistella, että mehän maalasimme silloin, kun oli se korona. Saattaa kevättalven aurinko olla osasyy tälle innostukselle.