Luulin jo tänään keskiviikkona, että tuo otsikko on turha, mutta eipä ollut. Kaksi tuntia ennen sääennusteen antamaa aikaa alkoi sade ja "lupasivat", että yöllä sitä saadaan. Sadetta meinaan.
Kovin helposti en ota pulttia säästä, oli sitten talvi- tai kesäkelit. Ajattelen, ettei kannata energiaansa haaskata sellaiseen, mille ei itse voi mitään. Se on ylhäältä annettu! Pitkältihän sää on pukeutumiskysymys. Mutta nyt alkaa ottaa pattiin.
Tuttu näky varmaan teilläkin.
Meidän kuistin ikkunoiden edessä on pelakuut, kun ne sopivat mun mielestä parhaiten vanhaan taloon. Eivätpä ole muovikukkia vaan ränsistyvät sateessa. Terasseja kun ei ole.
Lähes koko kesän olen kuskannut kukkia omilta paikoiltaan pikkukuistille sateelta suojaan. Pitää kait ensi keväänä kattoa kasvatettavaksi paremmin sateenkestäviä kukkia. Ei ole muuten vuodet veljeksiä. Viime syksynä tuntui, että kädet on kuin apinalla, kun kannoin vettä kukille.
On se muuten metkaa, kun joka kesä pitää kuvata samoja kukkia. Sitten niitä on tietsalla ja tikuissa ja cd-levyillä ja jos jonkun kuvan tarttee myöhemmin, siinä onkin ettimistä. Löytyi osin uuttakin.
Tämä yksivuotinen koruköynnös on mulle uusi tuttavuus. Aika boheemin tuntuisesti kiertelee sinne tänne mutta aika jännät kukat.
Uuteen kuunliljapenkkiin sain ystävältäni Hannelelta uuden lajikkeen ja siinähän on hienot kukat upeiden lehtien lisäksi.
Tästä kellokukasta olin veljen vaimon kanssa kahta eri mieltä. Vaihtoehtona kurjenkello ja maariankello. Keskustelu päättyi ratkaisemattomaan. Mutta se on selvää, että veljen vaimo on näissä asioissa viisaampi. Annan periksi. Tää on yksi mun suosikkikukista. Se oli pitkään piilossa mullan alla mutta tänä keväänä muutama siemen innostui kasvamaan.
Tämä pätikkä on kait joku mehitähti. En tiedä, onko sillä joku tarkempi nimi. Tykkää näköjään tästä kesästä. Kuvassa olevat bellikset puolestaan tykkäävät olla enemmän nurmikolla kuin mun penkissä. Saavat luvan olla.
Tämän humalaportin (juopppoputken) päällä oleva risunärhikin saa olla kesän piilossa auringolta (miltä auringolta?). Vaikka teemme jatkuvasti puutarhassa jotain, pitää hetkeksi pysähtyä ja vain kattella.
Jos on kukista iloa, niin on vihannesmaastakin. Ja ilon lisäksi hyötyä. Tähän mennessä olemme hakeneet sieltä salaattia, retiisiä, perunoita, tilliä, mansikoita, nauriita, pienen pieniä porkkanoita, lituskaisia herneitä ja sopivankokoisen kesäkurpitsan. Kurkkuakin olen säilönyt muutaman purkillisen. Viime vuonna laitoin nuo lavat ja olen tosi tyytyväinen. Ja kurkulle tekemämme lämpöpenkki toimii.
Meidän metsikössä on oma kotirusakko, joka käy syömässä melkein rappusten vieressä. Onneksi ei ole vielä verottanut porkkanoita. Harakka yrittää napata kuistin pielestä ahomansikoita. Että elämää on.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.