Mun suosikkivuodenaika syksy tulla hiippailee, välillä pienin askelin, välillä harppoen. Eipä aamuisin voi puutarhatöitä tehdä kuivin vaattein. Kokeilinkin kameraa haran sijaan.
Nämä kastepisarat olivat aamulla nurmikolla muutaman sentin pituisessa heinässä.
Harvemmin olen katsellut tillin kukintoa näin läheltä.
Tämän samettiruusun kukan kuvittelen olevan espanjalaisnaisen tanssipuvun.
Punajuurien ja avomaankurkun yhteiseloa.
Tässä syksyssä on haikeuttakin
Tyttäremme lähtee tällä viikolla Pariisiin opiskelijavaihtoon viideksi kuukaudeksi. Onhan se hieman haikeatakin, vaikka hän on jo monta vuotta sitten muuttanut kotoa pois, mutta asuu kuitenkin 30 kilomertin päässä. Se on kuitenkin hyvä, että nykyään opiskelijoilla on niin hyvät mahdollisuudet katsella maailmaa hieman laajemmin. Aina reissulta jotain uutta evästä saa elämälleen. Ja toisaalta voi kotomaa ja kotopaikka tuntua entistä paremmalta.
Olemme aika tiiviisti seuranneet yleisurheilun EM-kisoja. Siitä tuli mieleen, että maratoonarit tankkaavat monta päivää ennen kisoja. Niin meidän reissuun lähtijäkin.
Seurasimme jännityksellä miesten keihäänheittoa ja samalla avustimme tässä tankkauksessa. Mukana oli kummit ja mummit ja tyttären matkaan saattaminen oli riemullinen joskin hieman haikea. Ei hätää. Onneksi on naamakirjat, skypet ja blogit. Ja viikonloppureissu joskus syksyllä Pariisiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.