Olen nähnyt vuosikymmenten aikana lukuisia auringonnousuja. Parhaiten niitä näkee keväällä ja syksyllä, kun aurinko nousee yhdeksän kymmenen välillä. Nyt ei ole kyse näistä nousuista vaan keskikesän auringosta. Monena kesänä olen aikonut nousta aamulla katsomaan ja ihmettelemään auringonnousua.

Edellisestä auringonnousun ihmettelystä onkin kulunut jo lähes 20 vuotta. Silloin tulimme polkupyörällä Seinäjoen tangomarkkinoilta kotia kohti ja suurin piirtein puolivälissä matkaa aurinko nousi suon ja metsänrannan takaa. Oli aika hieno fiilis. Muutenkin olimme keränneet fiilistä, kun reissu kesti 19 tuntia ja 60 kilometriä. Lähdimme aamulla yhdeksän aikaan ja palasimme aamuyöllä neljän paikkeilla. 

Eilen illalla päätin, että seuraavana aamuna nousen aikaisin. Katsoin lehdestä, että meidän korkeudella aurinko nousee klo 3,28 ja niin laitoin kännykän pärisemään muutamaa minuuttia ennen tuota aikaa. Puin +7,6 asteen mukaiset vaatteet ja menin ulos kameran kanssa. Mitään ei tapahtunut, taivaanranta kellersi vain hieman koillisessa. Tuo allakan mukainen nousuaika on varmaan otettu ison järven rannalla, jossa aurinko nousee vastarannalta. Meidän horisontti rajoittuu kirkonkylän rakennuksiin ja puihin.

Meni puolisen tuntia ennenkuin aurinko suostui näyttäytymään meidän tontilla.

aurinko.jpg  

Aikamoisella vauhdilla auringonvalo lisääntyikin. Näin olin todennut auringon nousseen. Ulkona oli oikein hieno tunnelma. Linnut lauloivat, oli aivan tyyntä ja vain muutama auto meni lähistöllä. Olisi siellä voinut istuskella kauemminkin mutta kaipasin juttukaveria. Mies ilmoitti illalla, että hän aikoo katsoa auringonlaskun, jos jalkapallon katsomisessa tulee sopiva tauko. Enkä lähtenyt pyöräilemäänkään vaikka sitäkin suunnittelin illalla. Menin takaisin nukkumaan, mukaavudenhaluinen ihminen.

Tänään on täysikuu. Pitäisköhän sitä mennä yöllä katsomaan? Voisihan sitä etsiä taivaalta, jos ei saa nukuttua.