Hissukseen olen tätä joulukuuta elellyt. Ei ole ollut päivissä mitään draamaa, komediaa eikä farssiakaan. Eli ei ole ollut mitään mainittavia blogiin ylettyviä asioita. Elämähän on mukavaa, kun elellään sitä tavallista arkea. Ilon ja onnen pilkahdukset tulevatkin usein pienistä asioista.

Viimeisin ilon aihe oli ystäväni Helenan pitkä viikonloppu meillä. Paistoimme piparit entisen työnjaon mukaan, minä kaulin taikinan, Helena ja tyttäreni painelivat piparimuotit ja Mies paistoi. Itsenäisyyspäivän vastaanoton lisäksi istuimme monet tunnit kutomassa sukkia ja saattoi mennä pitkäkin aika, ettei kumpikaan puhunut mitään. Ei ystävyys tarvi aina sanoja.

Päiväkirja/kalenterimerkinnät

Olen jo yli 30 vuotta pitänyt päiväkirjaa tai paremminkin merkannut kalenteriin päivien tai viikkojen tapahtumia. On aikoja, jolloin on merkintöjä lähes joka päivä ja toisinaan pitkälti tyhjiä sivuja. Nämä tyhjät sivut taitavat kertoa enemmänkin kiireisistä ajoista, niistä ruuhkavuosista. 

p%C3%A4iv%C3%A4kirjat.jpg

Kahdeksankymmentäluvun alkupuolella merkinnät tähän vuodenaikaan ovat hyvin lapsellisia; oli valvomista, valvomista, itkua ja yskää, mutta myös jouluvalmisteluja ja lahjojen hankintaa. Nyt kuusvitosena pitää ihmetellä, miten kaikkea sitä onkaan silloin ehtinyt. Vai olisiko niin, että miten vähän nykyään ehtiikään. Ei muuten ole tuolloin ainuttakaan mainintaa tietokoneella istumisesta, ei naamakirjasta eikä blogista. Blogi oli se Unicefin kalenteri, johon kirjoitin päivän tapahtumia.

Tasan 30 vuotta sitten eli 1985 oli "tänään" aamulla pakkasta 25 astetta mutta illalla enää 8 astetta. Huhtikuussa syntynyt tytär otti puuta vasten ensimmäiset askeleet mutta valvoi yöllä ja oli rauhaton.

Myöhempinä vuosina on ollut kokouksia, joulukonsertteja, päiväkerhon ja muskarin joulujuhlia ja joulusiivouksia ja leipomisia. Onneksi nuo viimeksimainitut ovat jääneet vähemmälle. Eihän sitä joulua lusikkalaatikossa vietetä eikä tarvi valmistaa sellaisia jouluruokia, jotka jää syömättä. 

Vaikka on eteenpäin elävän mieli, on mukava joskus palailla menneisiin vuosiin näiden päiväkirjakalenterien ja valokuvien kanssa. Ja olla kiitollinen elämästä ja perheestä ja ystävistä. 

Juuret ja siivet

Meidän kirjallisuuspiirin marraskuun aiheena olivat elämäkerrat, joita en ole osannut oikein lukea. Kokeilin Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista, joka kertoo Hella Vuolijoesta ja hänen sisarestaan. Se kirja ei oikein napannut, oli liian perusteellista ja vähän kuivaakin tekstiä. Hella Vuolijoki kyllä kiinnostaa. Otin kirjaston hyllystä Eeva Ahtisaaren Juuret ja siivet, jossa hän omalla äänellään kertoo hyvin tapahtumarikkaasta elämästään. Siitä kirjasta tykkäsin ja suosittelen sinullekin. Kirja oli juuri sellainen, millaisen käsityksen olen tästä Maan Äidistä saanut; lämmin, vaatimaton mutta aikaansaapa.