Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

  

Menin kirjastoon päätyhjänä eli ei ollut mielessä mitään lainattavaa kirjaa tai edes kirjailijaa. Jostain muistilokeroista kaivoin esiin tuon Fossumin ja nappasin tämän dekkarin. 17-vuotias Jonna Moe lähtee illalla ulos ja kertoo menevänsä ystävättärensä luokse. Vanhemmat odottavat häntä kotiin koko illan ja yönkin. Jonna ei ole kuitenkaan mennyt ystävänsä luo. Poliisi etsii tyttöä viikkokaupalla mutta Jonnasta ei näy jälkeäkään. Vanhemmat odottavat tyttöä kotiin kuukausi toisensa perään. Jonna on ainoa lapsi ja vanhemmat ovat eläneet häntä varten. Kirjassa ei ratkaista "tavallisten" dekkarien tapaan murhaa vaan kuvataan, mitä vanhemmille tapahtuu. Kumpikin suree omalla tavallaan mutta eivät pysty keskenään puhumaan surustaan ja ahdistuksestaan. Kirjan alkuosassa oli aika yksitoikkoista istua vanhempien kanssa heidän olohuoneessaan ja pohtia, miksi ja minne tytär oli kadonnut. Välillä piti katsoa ikkunasta, jos Jonna olisi vaikka tulossa kotiin. Näiden sivujen jälkeen kumpikin tahollaan pyrki selviämään ahdistuksestaan omalla tavallaan ja sen jälkeen en enää malttanut lopettaa lukemista. Enempää en kerro mutta lainaan todennäköisesti muitakin Fossumin kirjoja.

Kirjahaaste: kirja, jonka nimessä on jokin ajan ilmaus, esim. viikonpäivä tai kuukausi.

 

Päivi Storgård: Olet valaissut minun tietäni

  

Luettuani Johanna Venhon kirjan Sylvi Kekkosesta alkoivat myös muiden presidenttien puolisoiden elämä kiinnostaa. Erityisesti minua kiinnostivat puolisot ennen Kekkosen aikaa. Aikaisemmin olin jonkin verran lukenut Ester Stålbergista, jonka elämä varsinkaan äitipuolena ei ollut helppo. Kaisa Kallio oli "tuttu" ja tiesin Alli Paasikiven antaneen nimen mun käsivarsissa roikkuville heltoille. Pidin erityisen paljon Eeva Ahtisaaren elämäkerrasta.

Storgårdin kirja oli tutustumiseen oikein sopiva kirja. Hän kertoo lyhyesti jokaisen presidentinrouvan ja -miehen elämänkaaren ja merkityksen presidenttipuolisolleen. Eikä tullut tirkistely makua. Tykkäsin.

Vesa Tuominen ja Esa Silander: Karhumies

  

Kirjallisuuspiirissä yksi osallistuja kertoi tästä kirjasta niin mielenkiintoisesti, että se oli pakko lainata. Mies luki ensin, sitten minä ja vielä 4,5 vuotiaan pojanpojan kanssa "luimme" kirjan iltalukemisena. Viime syksyn Rukan reissun matkanjohtaja Helena ehdotti Karhumiehen Sulo Karjalaisen Suusrpetokeskuksessa käyntiä muttei meitä oikein innostanut. Ensi syksynä taatusti vierailemme siellä. 

Kuusamolainen Sulo Karjalainen on adoptoinut emonsa menettäneitä karhunpentuja ja elänyt niiden kanssa vuosikausia. Hän on käynyt karhujensa kanssa kalassa ja metsällä. Hän on nukkunut niiden kanssa ja tarkkaillut niiden unirytmiä. Elämäntyöllään Sulo on näyttänyt, että ihmisen ja karhujen välinen yhteys voi kasvaa ystävyydeksi. Kirjassa on 120 sivua ja kuvia taitaa olla enemmän kuin tekstiä. Ja teksti on mukavaa luettavaa. Suosittelen!

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

  

Kirja takakannessa: " Olen löytänyt heidät. Historian inspiroivat naiset, jotka tekivät mitä halusivat. He ovat kirjailijoita, tutkimusmatkailijoita, masentuneita vanhojapiikoja, savannilla ratsastajia, renesanssitaiteilijoita. Mistä he ammensivat rohkeutensa? Miksi he ovat ilmestyneet minulle? Futonilla valvoessani mieleeni hiipii suuruudenhullu ajatus."

Kankimäki irtisanoutui hyvästä työstä, myi asuntonsa ja lähti näiden naisten jalanjäljille ja aloitti Karen Blixtenin matkasta Afrikkaan. Kirja on mielenkiintoinen matkakertomus näiden historian naisten ja kirjoittajan matkoista ympäri maailmaa. Kuljin heidän mukanaan ja ajattelin, että olisinhan minäkin aikanaan voinut reissata muuallakin kuin naapurikunnissa. Mutta kauriina olen kait niin paikallaan pysyvä, että vain haaveilen reissuista. Tykkäsin kirjasta.

Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

  

Keski-ikäiset naiset Mirjam ja Hervor saapuvat pieneen Gotlantilaiseen kylään ja alkavat kunnostaa pientä kappelia asunnokseen. Mirjam on asunut lapsuutensa Gotlannissa ja hänellä oli omat vahvat syynsä palata takaisin. Hänen piti kohdata kolme petollista liikemiestä, joiden vuoksi Mirjam oli joutunut elämään vuosikausia ulosottajan "kaverina". Hervor puolestaan on lapinnoita, joka katsoo tarvittaessa ihmisen läpi. Hervorin avustuksella Mirjam halusi itselleen korvauksen kokemistaan vuosista. Ja millaisen ja millä tavalla? Se selviää kirjassa. Tämä ei ole dekkari vaan eräänlainen naisten veijariromaani. Helppolukuinen ja hauskakin.