Olimme ystävämme Helenan luona Tampereella pari yötä ja tietenkin päivät päälle. Taitaapi olla ainut yön yli reissu tänä kesänä. Ovat nämä reissut muuttuneet sitten opiskeluajan, jolloin parhaiten tunsi yliopiston ja asunnon lisäksi ravintolat. No, aikansa kutakin. Helena oli laatinut päivien ohjelman:

Pyynikin kesäteatteri ja Avioliittosimulaattori

Moneen vuoteen emme käyneetkään Pyynikillä. Nyt näytös tuntui kiinnostavalta, koska olin jo lukenut tuon kirjan ja se oli aivan viihdyttävä. Videointi ja kuvaaminen oli koko teatterissa kielletty, mutta onneksi sitä ei vielä tässä vaiheessa sanottu.

pyynikin%20kes%C3%A4teatt.jpg  

Meinasin esityksen loputtua kännykällä ottaa vielä kuvia lavasteista, mutta ei onnistunu. Aktiivinen vahti rääkäisi oitis, että kuvaaminen on kielletty. En sitte ottanu, enkä ainakaan julkaise.

Kirjaan nähden esitykseen oli laitettu aika lailla vauhtia ja muutoksia, mutta sopivasti. Näytelmä nauratti, vaikka siinä ei ollutkaan alapäävitsejä ja juopottelua. Ne kun pakkaavat kuulua kesäteatteriin aivan kyllästymiseen asti.

Amurin työläismuseokortteli

Tämä museo on ollut nimenä tuttu ja olisimme siellä voineet käydä jo paljon aikaisemminkin. Hyvä kun nyt. Jos et ole käynyt tässä museossa, suosittelen lämpimästi. Museosta onkin hyvät nettisivut, joita kannattaa kattella. Otsikosta on sivuille linkki.

Miten ahtaasti onkaan 1800 -luvulla ja miksei myöhemminkin asuttu. Yhdellä perheellä oli Amurissa yksi huone, johon otettiin vielä vuokralainenkin. Ruuat laitettiin neljän perheen yhteiskeittiössä. Hellassa oli jokaiselle perheelle oma paikka ja pesä ja silloin varmaan omat puutkin. Eipä silloin kovin montaa kattilaa tarvittu. Mutta sopua tarvittiin.

keitti%C3%B6.jpg

huone2.jpghuone.jpg  

Museon huoneita pääsi kiertämään aikajärjestyksessä, jolloin näki muutokset. 1930 -luvun kamareissa alkoi olla jo tutun näköisiä mööpeleitä. Ja nailonit!

nailonit.jpg  

Tämän pystymuurin haluaisin omaan taloon.

pystymuuri.jpg  

Kierroksen jälkeen mietiskelin, että ahtaasti on asuttu vielä 1960 -luvullakin. Monet nuoret perheet olivat vuokralla omakotitalon yläkerran huoneissa. Kun muutin kotoa v. 1968 työn perässä, ensimmäinen vuokrakämppä oli omakotitalon yksi huone, jonne muutin aivan vieraan tytön kaveriksi. Eipä siellä paljon ruokaa keitelty, kun meillä oli vain pieni keittolevy ja tiskit sai käydä tiskaamassa pesuhuoneessa. Talon pariskunta asui lapsensa kanssa olohuoneessa ja keittiössä ja kolmessa makuuhuoneessa oli neljä vuokralaista. Koska palkat olivat pienet, sai pariskunta vuokratuloilla lisärahaa. 

Tampere muuttuu, mutta ei kokonaan

Jotain tuttua vielä löytyy, kun bussin ikkunasta kattelee ylöspäin.

triump.jpg

Jos mun olisi aivan pakko muuttaa omalta paikkakunnalta, menisin varmaan Tampereelle. On se vaan hieno kaupunki.