Viime viikon perjantaina eli 5.6. tuli 100 vuotta äitini syntymästä. Samana vuonna hän syntyi kuin Topi Kärki, Tapio Rautavaara ja Olavi Virta. Vähemmän vain on äidistä kirjoitettu, vaikka monivaiheinen oli hänenkin elämänsä. Noin vuosi sitten kirjoittelinkin äidistäni, kun olin saanut hänen muisteluksensa 'Se on ollut työtä ja vaivaa' koviin kansiin.

Olenkin miettinyt, että äiti ja naapurin Helmi kansainvälistivät etelä-pohjalaista kotonurkkaani. Äiti tuli miniäksi Rauman murretta puhuvana ja karjalainen Helmi oli kotoisin Suistamolta. Ei heillä varmaankaan ollut aivan helppoa alkuvuodet, kun kotokylässä ja -pitäjässä oli totuttu hakemaan vaimot omasta tai naapurikylästä. 

Muistelimme äitiä erityisesti sunnuntaina, kun olimme Tiistenjoen kirkossa. Kaksi velipoikaa ja minä puolisoinemme. Kävimme hautausmaalla ja vielä yhdessä syömässä. Ja muistelimme.

hautakivi.jpg  

Sata vuotta tuntuukin mun ikäiseltä aika lyhyeltä ajalta. Olen kuullut paljon isältäni Vilholta ja äidiltäni Lempiltä edellisen polven eli Matin ja Marian elämästä samoin kuin isäni ja äitini elämästä. Mun pappani ja tyttäreni ikäeroa on 100 vuotta. Samoin äitini ja pojan perheen tulevalla vauvalla. 

Eletään täysillä jokaisena päivänä ja nautitaan elämästä! Se on oikeastaan aika lyhyt vaikka pitkään eläisikin. Seitsemäntoista vuotiaana ajattelin kyllä aivan eri lailla. Silloin kolmikymppisellä ei ollut oikeastaan mitään virkaa ja jos oli, niin elämä oli tylsää. Kaikkea sitä nuorena viisaana tietääkin. Muka.