Oletko kuullut vitsin, jossa joku alempi sotaherra (alikessu?) äkseerasi alokkaita: - Kun minä sanon No, kiipeätte puuhun. Ja kun sanon Niin, tulette alas. Onko asia selvä. Aloitetaan, No niin.

Sama fiilis tuli tämän talven hiihtokaudesta. Ehdin käydä yhden kerran hiihtämässä uusilla karvasuksilla. Ainoa kunnossa oleva lähilatu juuri sopiva mulle; kierroksen pituus 1,5 km, korkeuseroa kierroksella 1,5 metriä. Oli helppo hiihtää, kun sukset eivät yhtään lipsuneet. Eikä tarvinnut raahautua mäkiä ylös. Mutta olihan se aika yksitoikkoista. Kolmen kierroksen aikana ehdin laatia kauppalistan, josta puolet unohtui kauppaan mennessä. 

Mietin myös teknisiä innovaatioita  (Wikipedian opastus: "Innovaatio eli uudennos on jokin uusi tai olennaisesti parannettu, taloudellisesti hyödyllinen tuote, prosessi, palvelu tai keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena [1]. Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: on mullistavia innovaatioita ja vähittäisin muutoksin syntyviä innovaatioita.").

​Olisi mukava hiihtää sähkösuksilla! Silloin minäkin voisin hiihtää vaikka tuntureilla. Kait insinöörit voisivat sellaisetkin kehitellä. Onhan jo tehty sähkökäyttöinen lentokonekin, jolla haaveillaan lennettävän Merenkurkussa Vaasasta Uumajaan. Luulisi sähkösuksien kehittelyn olevan yksinkertaisempaa. Muutama vuosi sitten vielä naureskeltiin sähköpyörällä ja nyt niitä on muillakin kuin mulla ja Miehellä. 

Piti kaivaa kahden vuoden takainen kuva, kun halusin lumikuvan.