Teimme parisen viikkoa sitten jokakesäisen visiitin ystävämme Helenan luokse Tampereelle. Emme istuskelleet koko aikaa sohvalla rupattelemassa vaan tottahan kiertelimme kaupungilla: Olemme pikkuhiljaa tutustuneet uusiin kohteisiin eli emme suinkaan mene aina Suvilaivalle emmekä Paapan kapakkaan.
Tutustuimme Tampereen tuomiokirkkoon, jonka olen nähnyt eka kerran ulkoapäin jo vuonna 1974 opiskelujen alkaessa. Ei vain ole tullut aikaisemmin käytyä siellä.
Halusin nähdä kirkon lisäksi Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -maalauksen. Oli hiukan samanlainen pettymys kuin Mona Lisan näkeminen Pariisissa. Taulu oli pienempi mitä olin kuvitellut ja se oli lehterillä, eikä päässyt katsomaan lähempää.
Plevna sen sijaan on tuttu. Terassilla opetin emännällemme ja Miehelle laivojen tekemistä. Niitähän ei voinut tehdä ilman paperikuitteja.
Plevnassa on jotain erityistä, kuten tarjoilijoiden työasut ja
hyvä ruoka. Tällä kertaa minulle maistui maksapihvit.
Ihmettelimme, miksi annokset ovat niin suuria. Voisikohan saada puoli annosta niinkuin ennenvanhaan Luomalan ruokalassa? Miksi näitä pohtimaan, kun etukäteen tiesimme mainiot annokset.
Uusi Ratinan ostoskeskus oli iso mutta aivan "tavallinen", millaisia keskuksia on kaikissa isoissa kaupungeissa. Ravintola Periscopen kattoterassill oli pakko piipahtaa olusille ja katsomaan maisemia. Täältä voisi seurata Suomi-Ruotsi maaotteluakin.
Piti hämmästellä myös ratikkalinjan työmaata Hämeenkadulla Tammerkosken sillan kupeessa
ennenkuin lähdimme Pyynikin kesäteatteriin Teemu Roivaisen konserttiin. Teemu on mun kakkosmies Kyösti Mäkimattilan jälkeen ja ennen Amadeusta. Nämä ovat mun kolme tangokuningasta.
Ei konsertti ollut pelkkää tangoa, enemmänkin oli Frank Sinatraa, josta Teemu näyttää tykkäävän. Enemmän kuin minä. En ole muuten ennen nähnyt ainuttakaan konsertti- tai tanssipaikan bäckstagea. Nyt näin ja kuvasinkin: Sateen sattuessa ei olisi mikään kuiva paikka.
Oli taas niin mukava viettää pari päivää Tampereella Helenan huolehtiessa meistä. Ajattelinkin, että jos mun olisi aivan pakko muuttaa pois nykyisestä asuinpaikasta, muuttaisin tähän Keskustorin kupeeseen ja yläkerroksiin.
Eikös ihmisellä pidä olla unelmia?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.