Niinhän se vanha kansa on sanonut, että jos Simo (28.10.) tekee siltoja niin Antti (30.10.) ajaa aisoilla. Nyt ei tämä säätiedotus pitänyt paikkansa. Simona sää oli plussalla ja ainakin meillä on nyt pieni kerros lunta. Tässä todiste.

taloniltarusko.jpg  

Eilen ja tänään torstaina aurinkokin näyttäytyi ja oli aivan tammikuinen fiilis. Oli se mukava tunne, kun aurinko loisti lähes vaakasuoraan. Autolla ajaessa se huomasi tosi hyvin. Kotona aurinko pilkisti puiden takaa suoraan ikkunoihin, joissa ulko- ja sisäpuolella olevia jälkiä sain ihailla. On näköjään satanut viimeisen pesun jälkeen ja pojanpojan on pitänyt nähdä kunnolla ikkunoista. Ei riittänyt katseluun yksi ikkuna. Tulipa siinä mieleen, että olenkohan ollut näin suvaitsevainen omien tenavien kanssa. Hiukka epäilyttää.

Mutta ikkunoiden puhtaudesta viis, 22 päivän ajan päivät vielä lyhenevät eikä ikkunoista näe kuin pimeyttä. Tänäänkin aurinko oli piilossa 18 tuntia 28 minuuttia, jos olisi olllut pilvetön taivas.

Koukussa
Tunnustan, että olen koukussa ykkösen Takaisin kotiin -sarjaan. En ole sentään kansalaisopiston piirejä laistanut, mutta Areenasta on pitänyt jaksot heti kattoa. Me muutamat "likat" olemme kyselleet toisiltamme, että kumman kaa olisit, Georgen vai Jackin. Jälkimmäisellä on parempi viuhka. Ja pitäähän mun Poldarkiakin kattoa. 

Kiirusta pitää
Ei tarttisi tällaisen eläkeläisen joulun alla kotona nyhjätä. On myyjäisiä, markkinoita, joulukonsertteja ja joulurevyytä ja vaikka mitä. Tammikuu onkin sitten hiljaista. Voisikohan sinne siirtää joitain tapahtumia?

Virkeänä huomenna?
Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan ennen vanhaan maataloudessa vuosi on päättynyt marraskuun 1. päivänä ja huominen 2.11. on sielujen päivä eli vuoden ensimmäinen päivä. Silloin on pyritty olemaan ensimmäinen virkeyttä vaativissa tehtävissä, jotta koko vuoen olisi pysynyt virkeänä. Ajattelin nousta aikaisin aamulla tekemään viikkosiivot. En minä tuota sielujen päivää ajatellut vaan sitä, että ehdin fysikaaliseen olkapäätäni hoidattamaan.

Jälkikirjoitus: Ei mun pitäisi väsyneenä (muka) lukea Vilkunaa. Sielujen päivähän on mennyt jo kuukausi sitten. Mulla on jo kauan ollut se tauti, että päivämäärissä sekoilen. Harmia siitä oli töissäkin. Enkä ole vieläkään oppinut kattoon oikein. Onneksi Vilkuna ei kirjoittanut tästä päivästä mitään.