Olisinkohan koulussa lukenut, että kappaletta ei saa aloittaa vaikka-sanalla. Unohdan tuon opin nyt.

Vaikka kevät on tällaisella eläkeläiselläkin kiireistä aikaa taimien kasvatuksen, puutarhan ja pienten kevätsiivojen kanssa, lukemista en voi jättää. Maailma (=kirjasto) kun on täynnä mielenkiintoisia kirjoja. Valitettavasti luen edelleen pääasiassa nukkumaan mennessä. Jonkin verran olen jo oppinut lukemaan keskellä päivää. Edistystä on tapahtunut, kun työaikaiset käytännöt ovat vähenemässä.

Viimeisin lukemani kirja on Victoria Hislopin Paluu.

hislop.jpg  

Kirja kertoo Ramirezin perheestä Espanjan sisällissodan pyörteissä 1930 -luvulla ja flamencosta. Hislop kuljettaa tarinaa samaan tapaan kuin ensimmäisessä kirjassaan Saari. Eletään tätä päivää ja nuorelle sukulaiselle kerrotaan suvun tarinaa. En kerro tässä tarinan juonta vaan voitte lukea itse kirjan. Suosittelen.

Paluu herätti kiinnostukseni Espanjan sisällissotaan, josta tiesin vain vähän enkä ole aikaisemmin lukenut. Oli myös mielenkiintoista lukea flamencosta, joka on minulle varsin vieras.

Löysin Victoria Hislopin, kun katsoin muutama vuosi sitten Ylen Teemalta kreikkalaista Saari-sarjaa, joka perustui juuri Hislopin romaaniin. Sen sarjan katsoisin useamman kerran uudelleen. Se sarja piti näpeissään.