Sitä meidän touhu on ollut runsaan viikon ajan. Tällä blogirintamallakin on ollut aika hiljaista.

aa%20elina1.jpgaa%20erkki.jpg  

Miehellä todettiin keuhkokuume ja minä varmaan myötätunnosta sain kuivan hakkaavan yskän ja kuumeen. Mun tautihan menee ohi yskimällä eli dropaten se kestää kaksi viikkoa ja ilman lääkitystä 14 päivää. Luultavasti saan yskiä pidempään. Miehellä on hiukan eri juttu. Sen sairastaneet kertovat, että varovasti pitää ottaa eikä töitä tartte hetkeen ajatella, ettei saa jälkitauteja. Minä vahdin, ettei Mies innostu töihin ennen aikojaan.

Keinutellessa totesimme, että kyllä pitää sailyttää toisiimme hyvät välit. Sitä kun ei tiedä, kumpi hoitaa kumpaa tulevina vuosina. Ja kyllähän päivät ovat olleet pitkiä ja ikävystyttäviä. Olemme odottaneet, koska voisi jo mennä nukkumaan. Ja yöllä valvoessa on odottanut, että tulis aamu. On muuten ollut mukava katsella auringonnousua. Ei sitä terveenä tule kattottua.

Suomen luonto on ollut kyllä meidän puolella. Ei ole tullut mieleen puutarhatyöt vaikka niitä kyllä riittäisi. Toista olisi, jos istuisi sisällä, kun ulkona olisi lähes parikymmentä astetta lämmintä.

Nyt olo on jo hyvässä mallissa, kun työhalut alkavat nousta. Normaalien päiväpuuhien lisäksi kävin vähän kutomassa mattoa ja autoin lintuja heidän sisustuspuuhissaan.

aa%20langat.jpg  

Mulla on ikivanhaa mohairlankaa, jota en ole voinut käyttää kutinan vuoksi. Tänäkin keväänä katkoin sopivia langanpätkiä ja Mies ripotteli niitä pitkin tonttia. Hyvin kelpasivat viime vuonnakin pesäntekovärkeiksi, sen totesimme, kun putsasimme linnunpönttöjä. On siinä poikasten mukava köllötellä.

Eihän yksi yskä mikään oikea jutun aihe ole, mutta kun ei ollut mitään muutakaan kirjoittamista. Olipahan taas muistutus siitä, miten hienoa on olla terve.

Keskustelin tänään 1 v 10 kk ikäisen pojanpoikani kanssa:
Minä: onko Matias mummun kulta?
Matias: äitin.