Tämän syksyn marjat ovat pullotettuina ja urakka on ohi. Viimeiset pullot ovat valmiina kellariin vientiä varten.

mehupullot-normal.jpg  

Eihän nämä mehupullot ole nyt kirjoittamisen väärtiä, saatikka kuvan arvoisia. Piti kuitenkin laittaa kuva, kun tuli noista etiketeistä mieleen yksi opastus. Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että näistä pulloista on tosi hankala saada etikettejä pois. 

Veimme äidille säännöllisesti mehupulloja, kun hän vielä eli palvelutalossa. Emme niin tarkkaan kattoneet, minkälaisen mehupullon veimme. No, siinä sattuikin olemaan Koskenkorvan etiketti. Äitihän piti mulle puhuttelun ja sanoi, ettei toiste tartte tuoda tuollaisia mehupulloja. Opin kerrasta. Äiti kun oli aivan ehdoton viinan kanssa, ei tipan tippaa. 

Tuo ehdottomuus näkyi siinä, ettei meillä kotona meinannut löytyä riittävästi mehupulloja kun viinaa ei ostettu. Lehmätkin saivat siitä osansa. Poikimisen jälkeen lehmälle annettiin vahvaa kahvia varmaan antamaan voimia. Naapureissa saatettiin laittaa pikku plöröt sekaan, mutta meillä oli pelkkää kahvia.