Yksi varma syksyn merkki meillä on nuohoojan tilaaminen, mikä hoidetaan ennen ensimmäistä takkavalkeaa. Meillä on ollut tämän talon asumisajan sama nuohooja, joka tuntee hyvin kaikki röörit ja tekee siistiä jälkeä.
Työ alkaa avotakan peittämisellä, jotta savupiippua putsatessa ei noet tupsahda tupaan. Saattaa olla, että tämä mun tulkinta ei ole aivan jämpti. Suojataan kumminkin.
Ei musta olisi taatusti tullut nuohoojaa ja tässä on syy. Mun savupiippu saisi olla enintään kahden metrin korkeudessa. Niinkuin kuvasta näkyy, sateellakin katolle mennään. Ei saa päätä huimata ja varovainen pitää olla.
Nuohoojan välineistä on tuo musta suti vaijerin päässä tuttu vehje lapsuudesta. Nyt tuhkat vedetaan rööreistä pois imurilla kun ennen muistaakseni ne vedettiin lattialla olevalle pressulle ja kiikutettiin ulos.
Nyt viedään imurilla tuhkatkin pesästä.
Tämän nuohouksen jälkeen teenkin tuvassa suursiivouksen ripsuamisineen. Näin kotonakin tehtiin!
Hellassa ollaan jo poltettu klapeja. Eilen keitin ruuankin, perunoota, soosia ja piimävelliä. Kunhan ulkona jonkin verran kylmenee, on takkavalakian aika.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.