Onneksi eilen keskiviikkona oli oikea kesäpäivä, sillä tänään torstaina taitaa olla koko päivän puutarhankastelupäivä ja samalla tupapäivä.
Eilen Riitta, Marjatta, minä ja uusimpana tulokkaana Irma eli neljä 66 - 70 vuotiasta virkeää naista vietimme taas kokonaisen kesäpäivän yhdessä. Olemme kaksi serkusparia ja kaksi pikkuserkusparia eli meidän isoisämme olivat veljeksiä. Olemme kulkeneet aikaisempina kesinä päivän kotikirkkomme hautausmaalla, kiertäneet kotikyläämme, tutustuneet kantaäitimme kotikylään ja nyt retken pääaihe oli Kuortane ja sillä retkellä oma pääkoppamme ja muistimme.
Reissun teemoja ovat aina olleet piknik-ruoka ja muistelut. Tällä kertaa emäntämme Riitta aloitti oikealla ruualla eli makaroonilaatikolla:
Ennen reissulle lähtöä aloitimme jo muistelut. Ihmettelimme, miten yksi muistaa jonkun yhteisen jutun ja muilla ei ole mitään mielikuvaa siitä. Oli mukava täyttää lapsuuden "päiväkirjaa".
Otatimme oikein kunnon ryhmäkuvan, kun totesimme, että kymmenen vuoden kuluttua tehtävällä reissulla pitää kuvaan sopia mahdollisesti rollaattoritkin.
Me kahvilassa istuttihin
Yksi tutustumiskohde oli kirkonkylän kahvila, jossa on maailman paras palvelu ja parhaat itse leivotut possut
ja hienot kyltit
ja hinnasto. Hieno yhdistelmä vanhaa lautaa ja liitutaulua.
Kiva kirppari
Harvoin olen käynyt niin siistillä ja valoisalla kirpparilla kuin mitä eilinen kirppari oli. Kirpparirouva pitää kaikki hyllyt ja tangot järjestyksessä vaikka lokerot ovatkin vuokrattuja.
Siellä oli myynnssä aivan ihania lastenvaatteita, jotka ovat lähiseudun ompelijoiden tekemiä.
Tämän olisin ostanut pojanpojalle, jos omissa varastoissa ei olisi niin paljon lapsellisia trikookankaita.
Johan tästä jaksoikin hautausmaakävelylle. Kohteena oli isoisiemme tädin hautakivi, joka piti nähdä, kun olemme suvustamme hänet löytäneet.
Kierroksella kerroinkin entisen työkaverini tyttärestä, joka oli löytänyt Miilia-tyttären nimen hautausmaalla kiertäessään. (terveiset Miilian mummulle, jos satut lukemaan).
Tämä muistomerkki oli yksi erikoisimmista.
Juttelimmekin, että olisi hienoa, kun hautakivet olisivat muutakin kuin suorakulmainen kivipaasi kullatuin kirjaimin.
Tässä vaiheessa oli syöty vasta makaroonilaatikkoa ja possukahvit. Lisää piti saada.
Ensimmäiset irtojäätelöt
ja viimeisenä omat eväät syömistä vailla.
Reissu oli lopuillaan ja mahat makiaa täynnä. Ennemmin ruoka loppuisi kuin meiltä jutun aiheet. Reissuja jatketaan ensi kesänä uusin ympäristöin ja pääasiassa samoin teemoin.
Kotiin tullessa yksi ruisleipäviipale maistui kumman hyvältä. Ei ollut sokerista. Kiitos sukulaiset ja ystävät!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.