Meitä on kolme kansaneläkeikäistä mutta virkeää naista Riitta, Marjatta ja minä, joista Riitta on meidän kahden pikkuserkku. Marjatta ja minä olemme serkut. Kotimme oli lähekkäin ja leikimme paljon toistemme kanssa. Usein kyllä kävi niin, että kolmas ei aina sopinut kahden joukkoon. "Se kolmas" oli vaihdellen joku meistä. Tämä ei ole mitään uutta. Pojat kulkevat usein vaihtelevissa porukoissa ja meillä tytöillä oli vain se paras kaveri, johon ei kolmas aina sopinut.

Meidän kesään kuuluu yhteinen pyöräreissu paikkaan, joka liittyy meihin kolmeen. Ensimmäisellä kerralla kuljin Riittan kanssa Tiistenjoen hautausmaalla, jossa puhelimme kiven alla nukkuville tutuille ja toisillemme ja pidimme piknikin kirkon juurella. Toisella kerralla hoksasimme ottaa Marjatan mukaan, kun kiersimme kotokyläämme hyvin tarkkaan.

Nyt kolmannella kerralla suuntasimme Kuortaneen Ruonan kylään, jossa meidän kantaäitimme Valpuri (Wallborg) on syntynyt ja päätynyt naimisiin Lapualle ja joka on Riittan nykyinen kotipaikka. Kun reissumme kesti kellonympäryksen, ei kaikki jutut millään sovi yhteen sivuun. 

Aloitetaan kantaäiti Valapurista

Meidän kolmen yhteinen kantaäiti viiden sukupolven takaa on Valpuri eli kirkonkirjojen mukaan Wallborg, joka syntyi 5.6.1815, sai aviottoman pojan Matin 22 -vuotiaana, meni leskimiehen kanssa naimisiin ja muutti Lapualle. Olemme tämän Matin jälkeläisiä. 

Reissumme pääkohde oli Perälän talo, jossa Valpuri on syntynyt. Siitä ei ole tietoa, kuinka vanha nykyinen talo on mutta asuinpaikka on kuitenkin tämä. 

Kun näimme auton talon pihassa, meni kylässä asuva Riitta esittäytymään ja kertomaan, miksi olemme tulleet. Saimme kutsun taloon ja juttelimme pitkään "uusien" sukulaistemme kanssa. Talo on vanha ja ollut alunperin pidempi mutta tuli on joskus tuhonnut taloa vasemmasta päädystä parin ikkunan verran.

Talon tytär asuu Vaasassa mutta oli tällä vapaa-ajan asunnollaan käymässä miehensä ja pojan perheen kanssa. Hän kertoi meille talon lähihistoriasta. 

Olisi mielenkiintoista tehdä tv-sarjojen mukainen aikamatka kahdensadan vuoden taakse ja katsella sen aikaista elämää. Kylässä oli käyty ratkaisevia Suomen sodan taisteluja vain seitsemän vuotta aikaisemmin ja Suomesta oli muodostettu Venäjään kuuluva suuriruhtinaskunta. Mutta mitenkähän olisi käynyt? Kuinka olisin pärjännyt niissä oloissa?

On muuten aika sattumaa, että minun kotitaloni ensimmäisen emännän Valpurin ja viimeisen emännän eli äitini ikäeroa on päivälleen sata vuotta. Valpuri syntyi suuriruhtinaskunnan alkuvuosina ja äitini pari vuotta ennen itsenäistymistä. Valpurin pojalla Matilla ja mun nuoremmalla velipojalla on sama syntymäpäivä, tosin ikäeroa 115 vuotta. 

Perimätiedon mukaan Valpuri on ollut toimen nainen. Hän on rakennuttanut nälkävuosien aikaan ison pohjalaistalon, joka on syntymäkotini sekä ison kivistä rakennetun navetan. Kerrotaan, että silloin ruokaa etsineet ihmiset ovat saaneet ruokaa tehtyään talossa töitä. Jossain vaiheessa Valpuri on karkottanut tämän naimansa leskimiehen vanhapiikasisarukset pois talosta. Lähtiessään sisarukset olivat kironneet talon ja uhanneet talon tuhoutuvan niin, ettei jää kiveä kiven päälle. Valpurin pojan poika eli mun pappani isä hävittikin sahatouhulla ja kaljan juonnilla puolet talosta. Niinhän se usein menee, että yksi sukupolvi hankkii ja joku hävittää.

Käynti tässä meille historiallisessa talossa oli hieno kokemus. Taas saimme tuntea, että olemme pieni mutta tärkeä lenkki tässä suvussa. Tämä muuten entisestään innostaa tutkimaan sukujamme.