Kesäreissun jatkokertomus - osa kaksi

Emme pelkästään etsineet Kuortaneen Ruonalta kantaäitiämme vaan kiersimme polkupyörillä kyläteitä pitkin ja nautimme näkymistä. Kantatiellä 66 emme ajaneet, pois se meistä.

Ruonan kylässä on uskomaton määrä vanhoja hyvin hoidettuja kaksikerroksisia pohjalaistaloja. Niitä oikeita pohjalaistaloja eli kaksifooninkisia. Meidän talommehan on vaatimattomampi eli "vain" puolitoistakerroksinen. Talot on rakennettu pääosin 1800 -luvulla, jolloin kylän talolliset vaurastuivat tervanpoltolla.

Pyörällä kulkiessa on sekin hyvä puoli, että taloja ehtii katsella tarkemmin ja kuvaaminen on helpompaa. Tässä taloja parinkymmenen kilometrin kyläteiden varsilta. Tämä on vain pieni otos kylän taloista. Kun vanha talo on tullut myyntiin, ostajina ovat usein nuoret perheet. Kylän tulevaisuus on siis turvattu. Ei pääse väki ukkoutumaan.

Seuraava kuva osoittaa, että tieherrat ovat olleet sitä mieltä, että näin tie tehdään, talo sopeutukoon. Menee kait heidän mielestään yhteinen etu yksilön edelle.

Tästä talosta ovat lähtöisin meidän tuvan pitkät sivupenkit.

Kun kuulin, että yksi työtuttava oli karistanut kaupungin pölyt jaloistaan ja muuttanut kylään, kävimme kopistuksilla. Oli hienoa tutustua taloon, jutella ostovaiheista ja pitää piknikkiä pihalla. Emäntä olisi tarjonnut kahvitkin, mutta kieltäydyimme. Koskas olisimme syöneet runsaat eväämme.

Sama talo kylälle päin.

Tämän talon aitasta ostin villalankaa, niinkuin ei niitä olisi kotona jo kylliksi. Tästä tulee oma juttu.

Eväiden syöminen on erittäin tärkeä osa meidän retkeämme. Aloitimme terveellisellä ruisleivällä ja kahvilla ja jatkoimme kekseillä ja karkeilla ja pienellä likööripaukulla.